Keittiökriitikko iskee: Ravintola Juurella, Seinäjoki

Olen odottanut keväästä lähtien, eli noin puoli vuotta, että pääsisin ruokailemaan Seinäjoelle avattuun uuteen Ravintola Juurella (taivutetaanko se nyt sitten Juurelle? :) ). Nyt se hetki lopulta koitti, sopivasti juhlistamaan blogin yksikuukautispäivää.

Juurella-nettisivuja ja facebooksivuja seurattuani olin asettanut odotukset melko korkealle ja kieltämättä, ravintolan oven avatessani huomasin tuntevani pientä jännitystä! Toisaalta taas tuntui kuin olisi mennyt kovinkin tuttuun paikkaan koska Juurella on ollut itselleni suuri ihailun kohde sekä ruokafilosofiansa puolesta kuin myös siitä syystä että vihdoin meille tänne lakeuksille saatiin uusi joukosta selkeästi erottuva, tasokas ravintola.

Ensimmäisenä tietenkin kiinnitimme huomiota ravintolan miljööseen joka on kertakaikkiaan aivan upea. Kuvailisin että ravintolan sisustus ja tyyli on erittäin harmoninen ja jos voi sanoa, jopa rauhoittava. Vastaanotto oli mukava siitäkin syystä että molemmat ravintolan perustajista, sekä Jani että Miia, olivat itse paikalla ja työn touhussa. Ravintolassa oli aluksi hiljaista, iltapäivä kun oli, mutta iltaa kohti pöydät alkoivat täyttyä. Jani kertoi että arki-iltoinakin ravintolassa on melko mukavasti asiakkaita. Pöytävaraus ei siis varmaankaan ole pahasta.

Olen kertonut monelle taannoisesta vierailustamme ravintola Farangissa Helsingissä ja kehunut sitä miten erilaista palvelukulttuuri siellä oli. Nyt me saimme palan sitä palvelukulttuuria tänne pohjoisempaankin, sillä palvelu Juurella oli täsmälleen sitä mitä jäin Farangista kovasti kaipaamaan: asiakaspalvelu ei ole vain tilaus-ruoka-lasku-tapahtuma vaan se on asiakkaan kohtaamista uudella tavalla. Asiakkaat kohdataan kuin hyvä ystävä tulisi kyläilemään, ruoasta ja juomasta keskustellaan ja kerrotaan. Kun ruoka-annokset tuodaan pöytään niin asiakkaalle kerrotaan mitä lautasella on, kerrotaan raaka-aineista ja niiden alkuperästä. Tämä oli upeaa! Ruoka ei ole vain ruokaa, taustalla on ajatus ja ideologia.

No pidemmittä puheitta (vai miten se nyt oli ;) ) mennään itse asiaan eli ruokiin ja juomiin!

Alkuruokia odotellessamme meille tuotiin Juurella leipää ja kirnuvoita. En huomannut ottaa kuvaa koska oli niin kiire päästä maistamaan, mutta maukasta leipä oli. Emme vain uskaltaneet syödä enempää kuin yhdet palat koska olimme päättäneet nauttia ruokalistalta koko repertuaarin. Lasillinen viiniä kuului ehdottomasti kuvioon ja siinä asiassa annoimme tarjoilija Akin tehdä päätökset puolestamme ja hän valitsi tilaamillemme ruoille sopivat juomat.

Pitkään ei mennyt kun alkuruoka tarjoiltiin:

Alkupalaksi tilasimme molemmat Kanttarellibruleen. Brulee itsessään oli valmistettu porkkanasta, selleristä ja kanttarelleistä. Lisukkeena oli sipulipyreetä, pikkelöityjä kasviksia, kuusenkerkkähyytelöä sekä hampunsiemeniä. Ensimmäiset maistelut osoittivat sen että annos oli ehdottomasti kokonaisuus; brulee itsessään oli maukas mutta täydelliseksi se muuttui lisukkeiden kanssa. Tässä korostuu ruoanlaiton perusperiaate, eli se että ruoka-annos on kokonaisuus jonka osat tukevat toisiaan. Seuralaiseni oli sitä mieltä että hän olisi voinut syödä vaikka koko lautasellisen pelkkiä lisukkeita. Täysin uusi tuttavuus olivat hampunsiemenet joista tietenkin pientä huumoria täytyi virittää.. ;)

Pääruoaksi tilasin Häränrintaa ja entrecotea. Mietiskelin valintaa päivän kalan ja härän välillä, mutta hyvää härkää saa lopulta aika harvoin joten ratkaisu löytyi siitä. Lisäksi annos oli minusta todella edullinen, 24€, ottaen huomioon että se sisälsi kahta erilaista häränlihaa, kahta kastiketta, oli annoksena jopa suurehko ja tietenkin se että ruoka oli maukasta. Täytyy sanoa että en ole vielä syönyt yhtä pehmeää häränlihaa ja samaa mieltä oli seuralaisenikin joka lihaa leikatessani kommentoi että sehän ihan murenee lautaselle. Annoksessa siis yrttikuorrutettua häränrintaa, entrecotea, kasviksia, tummaa salottisipulikastiketta ja talon bearnaisekastiketta, lisäksi persilja-perunakakkua. Koristeena porkkanachipsejä. Ainoa huomautettava asia mikä tuli mieleen oli se että perunakakussa olisi saanut olla hieman enemmän suolaa makuja korostamassa, mutta toisaalta taas kastiketta oli tarjolla kahta erilaista ja niistä riitti hyvin perunalisäkkeellekin.

Jälkiruoan suhteen lähdimme tutulle suklaalinjalle, Suklaata Juurella, ja meille vihjattiinkin että ei ole mikään suuren suuri yllätys ravintolassa että naiset valitsevat suhklaavaihtoehdon. ;) Annoksessa tummasuklaaterriini, karviaiskompottia, mokkasiirappia ja mokkatuille. Kahvit tietenkin jälkiruokien kanssa, vaihtoehtoja oli tarjolla useampikin. Pöytään tuotiin kuvassakin taustalla näkyvä pressopannu ja kahvi valmistui siinä jälkiruokia odotellessamme. Mukavaa oli että vaikka jälkiruoka-annos oli pienehkö niin se tarjosi silti useita eri makuja, suklaamousse sai erilaisen vivahteen jokaisen lisukkeen kanssa maistettuna vaikka olihan se herkkua jo yksistäänkin. Tässä olikin seuraava pöytäkeskustelumme aihe: miten ravintolaruuassa laatu oikeasti korvaa määrän. Annoimme kyllä Janille kehitysehdotuksen että suklaamoussepala voisi olla vaikka koko lautasen kokoinen enkä usko että se olisi meitä yhtään haitannut... Meille kerrottiin kyllä sisäpiirihuhuja että suklaa-annokseen olisi jonkinlaista uudistusta kehitteillä, jäämme siis innolla odottelemaan missä muodossa Juurella meille suklaata seuraavaksi tarjoilee.

Kokonaisuutena vierailu Juurella oli aivan ihana ja vastasi kaikkia odotuksiani. Palvelu oli erinomaista, ruoka oli erinomaista, ravintola ja tilat itsessään aivan ihastuttavat. Palaamme Juurelle ihan varmasti ja voin lämpimästi suositella, edelleen sen pöytävarauksen kera.  Juurella valmistaa  herkkuja niistä samoista raaka-aineista mitä me pitkälti kotikeittiössämmekin käytämme, tämä kertoo siitä että kun taito on hyppysissä niin mahdollisuudet ovat rajattomat.

Itselläni siintää haaveissa saada kokoon hyvä porukka ja käydä testaamassa Juurella Kokkikoulu, mikä olisi hienompaa ruokaharrastajalle (tai kenelle vaan! ;) ) kuin päästä ihan oikeaan ravintolakeittiöön kokkaamaan! Juurella tarjoaa myös catering-palvelut tai voit tilata kokin kotiisi valmistamaan ja tarjoilemaan ruuan. Nämä kannattaa juhlia järjestäessä pitää mielessä.

Ainoa asia mikä jäi harmittamaan suurenmoisesti oli se että ei itse pystynyt panostamaan vierailuun enempää, olimme nimittäin hieman kiireessä ja olo oli shoppailupäivän jäljiltä nuhjuinen. Ensi kerralla täytyy panostaa hieman enemmän käytettävissä olevaan aikaan sekä omaan olemukseen. ;)

Pidemmittä puheitta, Ravintola Juurella on ensimmäinen blogikirjoituksiini päätynyt yritys joka saa pisteet 10 / 10!

*****

Ravintola Juurella 

Seinäjoki

Ruoka 5 / 5

Palvelu 5 / 5

*****

Keittiökriitikko iskee: Kahvila-Konditoria Antinkaapo, Rovaniemi

Normaalistihan sitä "ruukataan" ensin ruokailla ravintolassa ja sitten etsiä se paras paikallinen kahvila missä nautitaan jälkiruokakahvit ja leivonnaiset. Kävellessämme Rovaniemen keskustassa Kahvila-Konditoria Antinkaapon ohitse päätimme tällä kertaa muuttaa työjärjestystä ja aloittaa kaupunkipäivän kahvilla ja leivoksella. Astuessamme sisään liikkeeseen ihastuin kovasti kahvilan miljööseen ja todella kauniisiin leivosvitriineihin joita oli kokonaista kolme kappaletta. Yhdessä vitriinissä oli perinteisempiä kahvileipiä, seuraavassa vitriinissä oli leivoksia ja kolmannessa kauniita perinteisiä konditoriakakkuja.

Itse en ole kovin suuri prinsessakakun ystävä enkä ole kuin kerran elämässäni syönyt prinsessaleivoksen. Nyt oli siis selkeästi prinsessakakkuviipaleen vuoro. Pelkästään leivosvitriinissä oli runsaasti vaihtoehtoja kuten kermaisia marjaleivoksia, sacherkakkua ja paljon paljon muuta. Kiusaus oli suuri ottaa myös vitriineistä pari kuvaa mutta suoraan sanottuna en kehdannut! Nyt harmittaa koska olisin halunnut jakaa sen näkymän täälläkin.

Erityisesti pidin leivonnaisessa siitä että marsipaania ei ollut tolkuttoman paksua kerrosta. Itse en ole suuren suuri marsipaanin ystävä minkä vuoksi kyseinen leivonnainen on jäänyt vähemmälle huomiolle, mutta tässä kakussa kuorrutusta oli juuri sopivasti. Kakkupala oli sopivan kokoinenkin, rahalle vastinetta sopivassa määrin. Erityisen kiitoksen annan kahvista. Jo pöydässä istuessamme mainitsin että kahvi on erityisen tuoretta ja yrityksen kotisivuiltakin löytyi maininta että hyvä kahvi on heille kunnia asia. Väittämä meni siis toteen. Kahviseuralaiseni otti sacherkakkuviipaleen jota myös maistelimme, siinä jäimme molemmat kaipaamaan hieman suklaisempaa ja ehkä jopa mehevämpää lopputulosta. Tosin seurueen pienimmälle, joka ei kakkuja normaalisti kelpuuta lautaselleen lainkaan, sacher taas maistui erinomaisen hyvin.

Ihailimme siinä istuessamme kaunista kakkuvitriiniä ja heräteostoksena päätimme ottaa kotiin mukaan vielä käpykakun. Käpykakun hinta oli kohtuullinen, 14,90€. Kakku on vielä maistamatta mutta enpä usko että niin pitkällä kokemuksella huonoa kakkua voidaan tehdä, Antinkaapo on kotisivujensa mukaan tarjonnut kansalle leivonnaisia jo vuodesta 1984, eli jonkin ajan kuluttua yrityksessä vietetään 30-vuotisjuhlaa.

Kahvila itsessään oli siisti ja kuten mainitsin niin kodikas sisustukseltaan. Palvelu oli hyvää ja asiantutevan oloista, hinta-laatusuhde oli mielestäni myös kohdallaan. Antaisin ehdottomasti täydet viisi pistettä mutta totta on että jäin sacherin osalta itsekin kaipaamaan jotain, joten joudun vastentahtoisesti mutta rehellisen palautteen periaatteestani kiinni pitäen laskemaan pisteitä hieman täydestä alaspäin.

****

Kahvila Konditoria Antinkaapo

Rovaniemi

Tuotteet 4½ / 5

Palvelu 5 / 5

*****

Ruokamessujen satoa (+ mieleenpainuvin tuote)

Syksyn odotettu juttu oli Kauhajoen Ruokamessut. Kävimme tutustumassa messualueeseen lauantaina ja olihan siellä kaikenlaista nähtävää (ja ostettavaa ;) ). Messukävijöitä oli ihan sopiva määrä ainakin lauantaina, kovin valtavaa ruuhkaa ei ollut mutta ahtaimmissa rakennuksissa sai kyynärpäätaktiikkaa soveltaa. Positiivinen huomio oli että monella näytteilleasettajalla oli käytössään maksupäätteet korteilla maksamista varten, itse messualue oli se verran etäämpänä Kauhajoen keskustasta että pankkiautomaatille ei ihan parin euron vuoksi kannattanut lähteä. Toisaalta mielestäni käteismaksu eräällä tapaa kuuluu messuille ja markkinoille, ovat osa tunnelmaa!

Itse lähdin messuilta hakemaan hieman erikoisempia mutta mahdollisimman jalostamattomia tuotteita. Olisin esimerkiksi mielelläni ostanut tyrnimarjoja mutta niitä en ainakaan havainnut olevan tarjolla, erilaisia tyrnivalmisteita taas löytyi kärjistetysti sanottuna joka toiselta kojulta. Tarjolla oli paljon pienten perheyritysten pisteitä, heille messut ovat varmasti tärkeä osa tuotteiden markkinointia ja mahdollisuus tuoda tuotteitaan kuluttajien tietouteen.


Korjasin messusadon parempaan talteen, kuvassa kaikki mitä olin suorastaan pakotettu ostamaan!


Maustekojulta löysin itselleni muutamia juttuja mitä ei aina kaupasta ole saatavilla, ja kuivatuotteethan säilyvät todella pitkään joten niitä voi hyvällä omallatunnolla hieman hamstrata... Kuivattua sitruunaruohoa, Garam Masalaa, unikonsiemeniä, seesaminsiemeniä ja kuivattuja chilipalkoja. Mausteiden myynnistä vastasi Ruoveden Herkku .

Katsoin jo ennakkoon että paikalla on Saltlifen edustus. Enempiä asiaa tuumailematta ostin pussillisen Savusuolaa, kyseessä on tammipuilla pitkään savustettu merisuola. Mihinkään ruokaan en ole savusuolaa vielä kokeillut mutta ideoita on paljonkin! Avasin pussin ja tuoksu oli mukavan savuinen ja tervainen, innolla odottelen sopivaa koekäyttökohdetta..

Täydellinen heräteostos, yksi mielenkiintoisimmista tuomisista kylläkin, oli Masajo Oy:n intiaanisokeri. Intiaanisokeri on täysruokosokeria jota käytetään tavallisen sokerin tapaan. Intiaanisokerissa on vähemmän hiilihydraatteja ja enemmän kivennäisaineita. Mausta en osaa vielä kommentoida kun en ole sokeria mihinkään käyttänyt mutta kommenttia tulee varmasti kunhan kokeiluun saakka saadaan! Hintavaa sokeri oli tavalliseen verrattuna, maksoin 800 gramman pussukasta 9,90€. Erikoistuote kaikella tavalla siis.

Siinä vaiheessa kun pääsin kojulle missä myytiin pähkinöitä ja kuivahedelmiä alkoi käteisvajaus olla uhkaava. Kaavin viimeisiä kolikoita lompakosta että sain ostettua edes jotain, ja harmittamaan jäi sillä tarjolla olisi ollut vaikka mitä! Valitsin joukosta ehdottoman voittajan ja ostin pussillisen macadamia-pähkinöitä. Ihanan rapeaa ja mietoa herkkua, suklaan kanssa kertakaikkiaan match made in heaven!

Vaahtokarkkeja oli myös pakko hankkia, lähinnä siksi että ne olivat edullisia ja myytiin metrilakukojussa, yhtä pitkissä pätkissä kuin lakutkin. Ja säilyväthän nuo.... vai säilyvätkö? Jos joku nyt vielä ei ole kokeillut paahtaa vaahtokarkkeja nuotiolla tai takassa niin suosittelen kokeilemaan. Rapea, karamellisoitunut ulkokuori ja pehmeä makea sisus. Nam!

Onnenpotku oli pläkkyrin eli pläkkisepän koju josta lähdin mukanani neljä stanssia ja muutama tartalettivuoka. Harmittaa ainoastaan se etten hankkinut enempää kun saatavilla olisi ollut ja todella edulliseen hintaan; stanssit 2€ kappale ja vuoat euron kappale! Stansseja ei tosin voi käyttää uunissa eikä kovin kuumassa koska liitokset on tinattu, mutta asetteluun, leivosten leikkaamiseen ja kokoamiseen jne. varmasti erinomaisia. Niitäkin olisi ollut montaa kokoa, hölmö kun en enempää ottanut. Valitettavasti en muista varmuudella kuka pläkkyri oli kyseessä.

Päivän paras yllätys ja messujen mieleenpainuvin tuote löytyi juustoista, Kolatun Vuohijuustolan tarjoamat elämykset valloittivat meidät kaikki! Olemme syöneet ja maistelleen paljon kotimaisia juustoja mutta nämä juustot hyppäsivät helposti kärkisijoille. Vertailuksi maistelimme muidenkin valmistajien tuotteita mutta niissä ei ollut sitä samaa tasapainoa ja aromia mitä Kolatun juustoissa selkeästi oli. Mietoja ja pehmeitä mutta samalla erittäin maukkaita. Mukaamme tarttui kaksi omasta mielestämme parasta tarjolla olevista juustoista, valkohomejuusto Verneri sekä paistettu munajuusto Ruska. Juustot odottelevat vielä jääkaapissa, saavat seurakseen hedelmiä ja viiniä kunhan aika on sopiva.. ;)
Kolatun nettisivujen mukaan juustoja jälleenmyy lähialueeltamme ainakin Juustoportti Oy, Kauhajoen S-Market, Nurmon Prisma, Citymarket Seinäjoki, Vaasan Prisma sekä MiniMani, Vaasan kauppahallin Juustomaa, jne jne. Jälleenmyyjät näet myös tästä.

Ruokamessut olivat tällainen kokemus, sitten siirrymmekin hartaasti odottelemaan Seinäjoki-Areenalla lokakuussa järjestettävää uutta tapahtumaa, Herkkumessuja! Luvassa nykytietojen mukaan ainakin suklaatastingia, viinitastingia, viinikoulua ja toivottavasti paljon, paljon muuta.

Ruokakokemus: Japanilainen ravintola Magokoro, Vaasa

Vaasan Amarilloon kävellessämme huomasimme että netistä aikoja sitten bongaamani Japanilainen ravintola Magokoro sijaitsi myös Rewelissä, jestas mikä onnenpotku! Päätimme yhteistuumin että tilaamme poislähiessämme sushia "iltapalaksi" takeawayna, ihan vain sen vuoksi että kun nyt sushipaikan ohi kävelemme niin pakko meidän on tilaisuus hyödyntää. Ei tiedä miten kauan joutuu odottamaan seuraavaa tilaisuutta saada japanilaisia herkkuja.

Ihastelimme odotellessamme Magokoron sisustusta. Liiketila on pieni mutta jotenkin ihanan pelkistetysti sisustettu. Ei mitään ylimääräistä mutta silti tila on jotenkin kotoinen. Sushin valmistaminen tapahtui omalla tiskillään samassa tilassa ruokailijoiden kanssa, ei missään hämärässä ravintolan perukoilla.

Tilasimme makisushia, Dragon rolleja jotka sisälsivät mm. friteerattua katkarapua ja ankeriasta, sekä Sunrise-makeja joissa oli mm. lohta ja lentokalan kaviaaria. Hinta koko laatikollisella oli yhteensä 14 euroa, ja tästä määrästä syö kaksi ihmistä.

Niille jotka eivät ole syöneet sushia herää varmaankin kysymys että mitä tuo kaikki muu tykötarve sushin vieressä on. Pikakertaus siis sushin syömiseen. Kuvasta löytyy tietenkin syömäpuikot, sillä sushi syödään oikeaoppisesti joko puikoilla tai sormin. Haarukka joutaa romukoppaan. Kalan muotoiset pienet pullot sisältävät soijakastiketta, pienessä valkoisessa pakkauksessa on tulista wasabitahnaa ja sen alla olevissa pussukoissa on inkivääripikkelsiä eli garia.

Sushia syödään siten että sushipala kastetaan wasabitahnalla maustettuun soijakastikkeeseen ja laitetaan suuhun kokonaisena, sushia ei siis paloitella eikä haukata reunasta. ;) Näin kaikki maut tulevat suuhun yhtäaikaa ja oikeassa järjestyksessä, oikealla voimakkuudella. Gari on tarkoitettu suun puhdistamiseen ja makujen neutraloimiseen eri sushilajien välillä. Inkivääripalat ovat pieniä ja mietoja ja niiden pureskeleminen todella raikastaa suuta mukavasti, vaikka sushi sinällään ei voimakasta olekaan. Wasabin määrän soijakastikkeeseen voi valita oman makunsa mukaan, ja jos ei välitä yhtään tulisuudesta niin jättää ensimmäisellä kerralla wasabin vaikka kokonaan pois.

Laitoin sushit lautaselle annoksiksi kastikkeen ja garin kanssa

En halunnut tehdä tästä varsinaista arvostelua koska emme ruokailleet itse ravintolassa ja söimme ainoastaan kahta erilaista sushia. Sanottakoon kuitenkin sen verran että "iltapala" oli nautinto, sushi oli todella hyvää siinä mittapuussa mitä itse ruokalajia tunnen ja palaamme Magokoroon varmuudella vielä myöhemmässä vaiheessa!

Ravintolan kotisivut

Magokoro

Keittiökriitikko iskee: Amarillo, Vaasa

Kuten aiemminkin kirjoitin niin en aio jättää ketjuravintoloita pois kirjoituksistani, yksinkertaisesti siitä syystä että eihän ketjuravintoloilla lopulta ole muuta yhteistä kuin ruokalista, muu on kiinni ihmisistä jotka ravintolan toimintaa ylläpitävät. Jokainen ravintola on yksilö ja palvelu ja ruoan laatu voivat vaihdella suurestikin.

Tällä kertaa suuntasimme Vaasan Amarilloon, oikeastaan siksi että se on ollut meille se "takuuvarma" paikka sen suhteen että ruoka on aina ollut hyvää ja palvelukin on toiminut ilman suurempia kompastuksia. Sama odotus oli tälläkin kertaa, lopputulos.... no, lukekaa eteenpäin. ;)

Itse tilasin annoksen Pork Amigo, joka listan mukaan sisältää savustettua ylikypsää kassleria, pippurikastiketta, jääsalaattia, coleslawta, cheddarjuustoperunaa ja pekoni-papupaistosta. Hintaa annoksella oli 18.90€.

Annoksen koko oli hurja, ainakaan nälkä ei tämän jälkeen ole! En jaksanut syödä koko annosta joten nautin siitä vain" parhaat palat". Mutta aloittakaamme annoksen pääraaka-aineesta eli ylikypsästä kasslerista, se oli sanalla sanoen erinomaista. Maukasta, mureaa, suorastaan suli suuhun. Odotukseni ylikypsän porsaanlihan erinomaisuudesta ei siis mennyt todellakaan hukkaan. Maukasta oli myös pippurikastike, sopivan kermaista ja pippuri todella maistui. Pidin kovasti myös pavuista, mistä yllätyin oikeastaan itsekin koska en ole suuri papujen ystävä. Tosin nyt jälkeenpäin lukiessani annoksen listakuvausta katsoin että kyseessä oli pekoni-papupaistos. Pekonia en kyllä muista syöneeni enkä sitä ottamissani kuvissakaan näe, mutta ei se tietysti välttämättä tarkoita etteikö sitä siellä olisi ollut jossain muodossa... ei ainakaan kovin mieleenpainuvasti kuitenkaan? Pöydässä en muistanut koko pekonin asiaankuuluvuutta, olisin varmasti muuten tiedustellut asiaa tarjoilijalta. Coleslaw oli ihan perus coleslawta, ei siitä sen enempää. Perunoista totean sen verran että jos niissä cheddaria olikin niin maku peittyi perunoiden todella voimakkaan mausteisuuden alle, en oikein osaa sanoa oliko kyseessä joku mausteseos vai pippuri mutta tulista oli. En ole arka mausteiden käyttäjä ja chili ja wasabi kuuluvat omaan keittiöön, mutta nämä olivat silti aika "hot". Puolisoni oli samaa mieltä että aika ytyjä olivat, vaikka hänen annoksessaan oli sentään vastapainona habaneroa. ;) Toki tulisuus voi olla tarkoituskin mutta cheddar jäi mausteisuudelle pahasti kakkoseksi.

Kokonaisuutena annos oli "ihan okei". Mieleni tekisi kirjoittaa että hyvä, mutta jotenkin annoksesta kokonaisuutena ei jäänyt ihan hyvä-fiilistä joten ihan okei saa riittää. Tämä on harmi, koska käväisin pari viikkoa sitten Amarillossa edellisen kerran ja se ruoka oli Hyvää. Ei vain ollut kameraa mukana joten en saanut siitä reissusta blogipäivitystä.

Mieheni ruuasta vielä hieman lyhyempi versio, kuvan kera toki. Kyseessä siis Whisky Entrecôte, eli viskiöljyllä valeltu entrecôtepihvi, jalapeño-valkosipulimajoneesia, habanerokastiketta, sipulipaprikapaistosta, jalapenoja ja Steakhouse BBQ-maustettuja ranskalaisia

Kirjoitan tämän lyhyesti ja ytimekkäästi. Pihvi itsessään kaipasi suolaa, maistoin sitä itsekin ja olin täysin samaa mieltä. Saahan sitä lisättyä mutta ei se kuitenkaan ole sama asia lisätä suolaa jo hieman jäähtyneen pihvin päälle. Kypsyysasteesta emme myöskään olleet ihan samaa mieltä keittiön kanssa, mutta mieheni päätti syödä pihvin eikä lähteä sitä vaihtamaan vaikka luonnollisesti aina mahdollisuus tähän on olemassa. Ranskanperunat olivat hyviä (tämäkään ei ravintoloissa ole itsestäänselvyys, niin erikoiselta kuin se kuulostaakin) eli pinnalta rapeita ja sisältä ihanan pehmeitä. Dipit olivat juuri sitä mitä pitikin, maistelin itsekin ja hyviähän ne olivat. Habanero nostaa kyllä nopeasti hien pintaan! :) Kokonaisuutena annos oli mieheni makuun hieman raskas, hän olisi kaivannut enemmän kasvislisäkettä. Tämä annos saa samanlaisen arvioinnin, "ihan okei".

(Käytännössähän asiakkaan valitusoikeus loppuu siihen kun hän hyväksyy ja päättää syödä ruokansa vaikka se ei olisikaan täysin tyydyttävä. Syödystä ruuasta ei voi valittaa, ainakaan siten että haluaisi korvausta, koska ravintolalle täytyy antaa mahdollisuus paikata virheensä. Toisaalta tämä oli meille jo toinen ravintolakokemus peräjälkeen kun pihvin kypsyysaste ei ollut ihan sitä mitä on tilattu, edellisellä retkellämme Almassa medium miinuksena tilattu pihvi oli kypsä. Joskus sitä ei vain jaksaisi valittaa ja palauttaa ja odotella uutta pihviä, mutta harmittaahan se maksaa kalliista pihviateriasta 20-30 euroa ja syödä liha sellaisena mistä ei itse pidä. Tämä tilanne on toistunut vuosien varrella useasti ja oli yksi syy siihen miksi tämän blogin perustin.)

Palvelusta vielä pari sanaa. Kuten Amarillo Vaasassa yleensäkin, palvelu oli erittäin ystävällistä. Tarjoilijat ovat asiantuntevia, hymyilevät, suosittelevat ruokia, tuntevat hyvin listan ja tarjoiltavat ruoat. Jälkikasvu oli  meillä mukana ja hänet huomioitiin ihanasti tuomalla viihdykkeeksi värikyniä ja paperia, niiden parissa juniori viihtyikin ihan kiitettävästi loppuun saakka. Tämä on perheenä liikkuville helpotus ja saa olon tuntemaan tervetulleeksi silläkin uhalla että mukana on metelöivä ja mahdollisesti jopa kiukutteleva lapsi. ;)

Ehkä palvelu kokonaisuutena ei kuitenkaan ollut ihan yhtä sujuvaa kuin aikaisemmin, tunnelma oli tarjoilun osalta aavistuksen sekainen, plus että alkupalamme unohdettiin toimittaa kokonaan. Odottelimme jonkin aikaa, ehkä puolisen tuntia ja ihmettelimme että kylläpä nyt alkupaloissa kestää. Ravintolassa toki oli suhteellisen paljon väkeä joten ajattelimme että keittiössä on ruuhkaa. Lopulta meille tuotiin suoraa pääruoka, alkupalat olivat unohtuneet kokonaan. Ilmoitimme asiasta ja tarjoilija kyllä pahoitteli ja tiedusteli haluammeko edelleen alkupalamme, mutta totesimme että antaa olla, ei haittaa. Alkupalojen napostelu olisi ollut sopivaa viihdykettä pääruokaa odotellessa, joten ehkä se suurin merkitys oli jo menetetty. ;) Olimme ensin ajatuksissa tilata jälkiruokaakin mutta odotellessamme tarjoilijaa hakemaan lautasia tulimme toisiin ajatuksiin ja otimme lopulta vain laskun. Meille on käynyt itseasiassa monesti näin, ensin mietimme tilaavamme jälkiruokaa mutta jos lautasten hakemista joutuu odottelemaan niin into laantuu ja lopulta kun tarjoilija saapuu niin pyydämme vain laskun. Emme me kohtuuttoman kauaa odotelleet mutta hetkisen kuitenkin, ja sitten aloimme ynnäilemään että jos keittiössä on jonoa ja palvelu on hieman hitaampaa tänään kuin normaalisti, niin parempi ehkä mennä vain kotiin viemään jälkikasvua nukkumaan, ajomatkaa kun kuitenkin jonkin verran oli.

Pienen pieni osa minusta toivoi että vaikka yksi juoma olisi hyvitetty alkupalojen unohtumisen korvaamiseksi tai tarjottu ylimääräistä parkkilipuketta, mutta ei tällä kerralla. Ehkä ensi kerralla?

Kaiken kaikkiaan täytynee todeta että Amarillossa on ollut parempiakin kokemuksia, mutta ei tämä silti huono retki ollut eikä antanut mitään syytä että miksi emme palaisi ravintolaan. Hyvät kokemukset menneiltä vuosilta puoltavat kuitenkin ravintolaa todella paljon.

*****

Amarillo Vaasa

Ala Carte

Ruoka-annokset 3½ / 5

Palvelu 4 / 5

*****

Tuotetesti: Kultasuklaa Oy:n sokeriton vähälaktoosinen suklaa

Tuotetesti sai alkunsa Juustoportin kahvilinjastolta. Oli kahvi ja leivos tarjottimella ja mieli teki vielä jotain pientä makeaa lisäksi kahvin kanssa, joten syöksyin vieressä olevalle suklaahyllylle ja nappasin sieltä vain jotain, sen kummemmin tutkimatta.

Lähempi tarkastelu osoitti että kyseessä oli Kultasuklaa Oy:n valmistamaa, käsintehtyä tummaa suklaata joka oli sekä sokeritonta (tai siis ei lisättyä sokeria) että vähälaktoosista. Suklaa oli makeutettu maltitolilla, kaakaota vähintään 56%, eli ei mitään mahdottoman tummaa. Ensivaikutelma oli että suklaa oli hieman liian makeaa. Toisella maistelukerralla myöhemmin, syötyäni ensin tavallisen maitosuklaakonvehdin, maku tuntui sopivammalta. Tumman suklaan yksi ihania etuja on se että sitä ei tarvitse syödä kuin pari palaa ja suklaan himo katoaa sen sileän tien!

Sanotaanko näin että tuote oli hyvä mutta pieni liiallinen makeus jäi kaihertamaan joten en antaisi suklaalle ihan täysiä pisteitä. Sehän on tietysti täysin makuasia. Koostumus oli miellyttävä, pinta sileä ja kiiltävä ja suklaa rapsahti mukavasti katkaistessa kuten kuuluukin. Sokerittomalle ja hylaruokavalioiselle suklaa varmasi sopii erinomaisesti ja tarjoaa hienon herkkuhetken. Hintaa oli aika reippaasti, 80 gramman levy maksoi kokonaista 4,20€. Kilohinta näin jälleenmyynnistä hankittuna oli melko hurjat 52,50€.

Mielenkiintoinen toteamus Kultasuklaa Oy:sta oli se että heillä on myös verkkokauppa useiden jälleenmyyntipisteiden lisäksi. Kuvittelisin että vaikkapa hienompaa juhlatilaisuutta järjestäessä voisi ajatellakin tilaavansa konvehteja (joita tosin myydään kilotavarana) kahvipöytään. Mieleeni tulee välittömästi arvokkaammat 70- tai 80-vuotisjuhlat joissa kahvipöydässä on perinteinen tulipunaisilla ruusuilla koristeltu kermakakku ja vieressä hopeisella kolmikerroksisella tarjottimella kauniita käsintehtyjä konvehteja... Täyttäisikö joku 70 tai 80, minä voin tulla keitraamaan, ainakin kahvipöydän. ;)

Yrityksen sivut:

Kultasuklaa Oy

Keittiökriitikko iskee: Ravintola Alma, Seinäjoki

Ensimmäinen ruoka-arvosteluni olisi sitten tässä, ja kohteeksi valikoitui Hotelli-Ravintola Alma Seinäjoella. Menu oli mukavan erilainen joten päätimme kokeilla Ravintola Almaa ja heidän Ala Carte-listaansa. Lounastamassa olen käynyt kyllä pari kertaa ja ollut tyytyväinen, joten sekin rohkaisi kokeilemaan.

Päätin kokeilla jälleen jotain mitä aiemmin en ole tilannut enkä edes valmistanut joten päädyin enempiä miettimättä tilaamaan ankkaa. Hintakaan ei ollut päätähuimaava, 23 euroa, ehkä olisin jopa odottanut näillä leveysasteilla erikoisemmasta pääraaka-aineesta valmistetun annoksen olevan hintavampi.

Annos oli mielestäni nätti ja houkutteli syömään.
Annoksessa listan mukaisesti siis pariloitua ankanrintaa, appelsiinikastiketta, pähkinä-kasvissalaattia ja yrttirisottoa. Ankkani tilasin mediumina.

Kokonaisuutena annos oli erittäin maukas ja juuri sopivan kokoinen.  Itse ankasta minun on ehkä vaikea sanoa tarkempaa arviota koska tämä oli ensikosketukseni kyseiseen raaka-aineeseen, mutta arvioin sen siis ihan perustasolta: hyvää oli, maku kohdallaan, ja kohtalaisen mureaa. Olen joskus kuullut mainittavan siitä että nahan tulisi ilmeisesti olla rapea, se ei ehkä tässä kohden toteutunut ja nahka jäi osin syömättä mutta minun ruokailuhetkeäni se ei haitannut. Lisukkeesta voin sanoa sen verran että yksinkertaista mutta todella maukasta sekin. Pähkinät täydensivät kasviksia jotka olivat minun makuuni sopivasti al dente. Appelsiinikastike oli myös maittavaa ja siitä todella maistoi appelsiinin. Pienen hetken tunsin suunnatonta kiusausta käväistä keittiössä kysymässä että miten kyseistä herkkua oikein valmistetaan... Yrttirisotto oli myös maultaan erinomaista, omasta mielestäni maistoin siinä ainakin salvian mutta en lähde vannomaan koska salvia ei ole minulle mikään arkipäiväinen yrtti. Itse en ole mikään suunnaton riisin ystävä, sen valmistus on viimevuosina koostunut vain sushiriisin keittelystä, mutta tästä lisukkeesta minä pidin. Otin sen haasteena itselleni, haluan palauttaa riisin ruokapöytäämme ja pyrkiä valmistamaan maultaan yhtä erinomaista risottoa.

Kokonaisuutena annos oli hyvä.

Palatakseni kirjoitukseeni Mistä kaikki alkoi mainitsin että noin neljässä viidestä ravintolareissusta tulee jonku ongelma. No ihan ongelmitta ei tämäkään sujunut. Puolisoni tilasi härkää ja halusi pihvinsä medium miinuksena, luonnollisesti. Jo annoksen saapuessa pöytään hän huomasi että pihvi on hieman kuivahkon näköinen, ja läpikypsähän se sitten oli. Tästä pääsemme seuraavaan arvioinnin kohteeseen eli Alman palveluun, joka oli yksinkertaisuudessaan hienovaraista ja sujuvaa. (toim.huom. tämä EI todellakaan ole joka kolkassa itsestäänselvyys). Mieheni vinkkasi tarjoilijan paikalle, esitti asiansa ja pahoittelujen kera hänelle tuotiin muutaman minuutin kuluttua uusi pihvi. Uusi pihvi oli oikein paistettu, ja se minkä me molemmat huomioimme erityisesti oli se että tarjoilija kävi vielä uudelleen varmistamassa kun pihvi oli leikattu että oliko kypsyysaste nyt oikea. Eli pieni ongelmatilanne tuli mutta se hoidettiin sujuvasti ja oikeaoppisesti, kuten koko palvelutilanne Almassa muutenkin.

Kokonaisuutena visiittimme Ravintola Almassa oli erittäin positiivinen, ja palaamme varmasti uudelleen. Seuraavalla kerralla Keittiökriitikko arvostelee jonkun muun annoksen ja rohkaistuu ehkäpä alkupaloihin ja jälkiruokaan saakka...

*****

Hotelli-Ravintola Alma

Ala Carte

Ruoka-annos 4 / 5

Palvelu 5 / 5

*****