Ota yhteyttä!

Contact:
ruokakriitikko@gmail.com

torstai 30. elokuuta 2012

Keittiökriitikko iskee: Amarillo, Vaasa

Kuten aiemminkin kirjoitin niin en aio jättää ketjuravintoloita pois kirjoituksistani, yksinkertaisesti siitä syystä että eihän ketjuravintoloilla lopulta ole muuta yhteistä kuin ruokalista, muu on kiinni ihmisistä jotka ravintolan toimintaa ylläpitävät. Jokainen ravintola on yksilö ja palvelu ja ruoan laatu voivat vaihdella suurestikin.

Tällä kertaa suuntasimme Vaasan Amarilloon, oikeastaan siksi että se on ollut meille se "takuuvarma" paikka sen suhteen että ruoka on aina ollut hyvää ja palvelukin on toiminut ilman suurempia kompastuksia. Sama odotus oli tälläkin kertaa, lopputulos.... no, lukekaa eteenpäin. ;)

Itse tilasin annoksen Pork Amigo, joka listan mukaan sisältää savustettua ylikypsää kassleria, pippurikastiketta, jääsalaattia, coleslawta, cheddarjuustoperunaa ja pekoni-papupaistosta. Hintaa annoksella oli 18.90€.




Annoksen koko oli hurja, ainakaan nälkä ei tämän jälkeen ole! En jaksanut syödä koko annosta joten nautin siitä vain" parhaat palat". Mutta aloittakaamme annoksen pääraaka-aineesta eli ylikypsästä kasslerista, se oli sanalla sanoen erinomaista. Maukasta, mureaa, suorastaan suli suuhun. Odotukseni ylikypsän porsaanlihan erinomaisuudesta ei siis mennyt todellakaan hukkaan. Maukasta oli myös pippurikastike, sopivan kermaista ja pippuri todella maistui. Pidin kovasti myös pavuista, mistä yllätyin oikeastaan itsekin koska en ole suuri papujen ystävä. Tosin nyt jälkeenpäin lukiessani annoksen listakuvausta katsoin että kyseessä oli pekoni-papupaistos. Pekonia en kyllä muista syöneeni enkä sitä ottamissani kuvissakaan näe, mutta ei se tietysti välttämättä tarkoita etteikö sitä siellä olisi ollut jossain muodossa... ei ainakaan kovin mieleenpainuvasti kuitenkaan? Pöydässä en muistanut koko pekonin asiaankuuluvuutta, olisin varmasti muuten tiedustellut asiaa tarjoilijalta. Coleslaw oli ihan perus coleslawta, ei siitä sen enempää. Perunoista totean sen verran että jos niissä cheddaria olikin niin maku peittyi perunoiden todella voimakkaan mausteisuuden alle, en oikein osaa sanoa oliko kyseessä joku mausteseos vai pippuri mutta tulista oli. En ole arka mausteiden käyttäjä ja chili ja wasabi kuuluvat omaan keittiöön, mutta nämä olivat silti aika "hot". Puolisoni oli samaa mieltä että aika ytyjä olivat, vaikka hänen annoksessaan oli sentään vastapainona habaneroa. ;) Toki tulisuus voi olla tarkoituskin mutta cheddar jäi mausteisuudelle pahasti kakkoseksi.

Kokonaisuutena annos oli "ihan okei". Mieleni tekisi kirjoittaa että hyvä, mutta jotenkin annoksesta kokonaisuutena ei jäänyt ihan hyvä-fiilistä joten ihan okei saa riittää. Tämä on harmi, koska käväisin pari viikkoa sitten Amarillossa edellisen kerran ja se ruoka oli Hyvää. Ei vain ollut kameraa mukana joten en saanut siitä reissusta blogipäivitystä.

Mieheni ruuasta vielä hieman lyhyempi versio, kuvan kera toki. Kyseessä siis Whisky Entrecôte, eli viskiöljyllä valeltu entrecôtepihvi, jalapeño-valkosipulimajoneesia, habanerokastiketta, sipulipaprikapaistosta, jalapenoja ja Steakhouse BBQ-maustettuja ranskalaisia


Kirjoitan tämän lyhyesti ja ytimekkäästi. Pihvi itsessään kaipasi suolaa, maistoin sitä itsekin ja olin täysin samaa mieltä. Saahan sitä lisättyä mutta ei se kuitenkaan ole sama asia lisätä suolaa jo hieman jäähtyneen pihvin päälle. Kypsyysasteesta emme myöskään olleet ihan samaa mieltä keittiön kanssa, mutta mieheni päätti syödä pihvin eikä lähteä sitä vaihtamaan vaikka luonnollisesti aina mahdollisuus tähän on olemassa. Ranskanperunat olivat hyviä (tämäkään ei ravintoloissa ole itsestäänselvyys, niin erikoiselta kuin se kuulostaakin) eli pinnalta rapeita ja sisältä ihanan pehmeitä. Dipit olivat juuri sitä mitä pitikin, maistelin itsekin ja hyviähän ne olivat. Habanero nostaa kyllä nopeasti hien pintaan! :) Kokonaisuutena annos oli mieheni makuun hieman raskas, hän olisi kaivannut enemmän kasvislisäkettä. Tämä annos saa samanlaisen arvioinnin, "ihan okei".

(Käytännössähän asiakkaan valitusoikeus loppuu siihen kun hän hyväksyy ja päättää syödä ruokansa vaikka se ei olisikaan täysin tyydyttävä. Syödystä ruuasta ei voi valittaa, ainakaan siten että haluaisi korvausta, koska ravintolalle täytyy antaa mahdollisuus paikata virheensä. Toisaalta tämä oli meille jo toinen ravintolakokemus peräjälkeen kun pihvin kypsyysaste ei ollut ihan sitä mitä on tilattu, edellisellä retkellämme Almassa medium miinuksena tilattu pihvi oli kypsä. Joskus sitä ei vain jaksaisi valittaa ja palauttaa ja odotella uutta pihviä, mutta harmittaahan se maksaa kalliista pihviateriasta 20-30 euroa ja syödä liha sellaisena mistä ei itse pidä. Tämä tilanne on toistunut vuosien varrella useasti ja oli yksi syy siihen miksi tämän blogin perustin.)

Palvelusta vielä pari sanaa. Kuten Amarillo Vaasassa yleensäkin, palvelu oli erittäin ystävällistä. Tarjoilijat ovat asiantuntevia, hymyilevät, suosittelevat ruokia, tuntevat hyvin listan ja tarjoiltavat ruoat. Jälkikasvu oli  meillä mukana ja hänet huomioitiin ihanasti tuomalla viihdykkeeksi värikyniä ja paperia, niiden parissa juniori viihtyikin ihan kiitettävästi loppuun saakka. Tämä on perheenä liikkuville helpotus ja saa olon tuntemaan tervetulleeksi silläkin uhalla että mukana on metelöivä ja mahdollisesti jopa kiukutteleva lapsi. ;)

Ehkä palvelu kokonaisuutena ei kuitenkaan ollut ihan yhtä sujuvaa kuin aikaisemmin, tunnelma oli tarjoilun osalta aavistuksen sekainen, plus että alkupalamme unohdettiin toimittaa kokonaan. Odottelimme jonkin aikaa, ehkä puolisen tuntia ja ihmettelimme että kylläpä nyt alkupaloissa kestää. Ravintolassa toki oli suhteellisen paljon väkeä joten ajattelimme että keittiössä on ruuhkaa. Lopulta meille tuotiin suoraa pääruoka, alkupalat olivat unohtuneet kokonaan. Ilmoitimme asiasta ja tarjoilija kyllä pahoitteli ja tiedusteli haluammeko edelleen alkupalamme, mutta totesimme että antaa olla, ei haittaa. Alkupalojen napostelu olisi ollut sopivaa viihdykettä pääruokaa odotellessa, joten ehkä se suurin merkitys oli jo menetetty. ;) Olimme ensin ajatuksissa tilata jälkiruokaakin mutta odotellessamme tarjoilijaa hakemaan lautasia tulimme toisiin ajatuksiin ja otimme lopulta vain laskun. Meille on käynyt itseasiassa monesti näin, ensin mietimme tilaavamme jälkiruokaa mutta jos lautasten hakemista joutuu odottelemaan niin into laantuu ja lopulta kun tarjoilija saapuu niin pyydämme vain laskun. Emme me kohtuuttoman kauaa odotelleet mutta hetkisen kuitenkin, ja sitten aloimme ynnäilemään että jos keittiössä on jonoa ja palvelu on hieman hitaampaa tänään kuin normaalisti, niin parempi ehkä mennä vain kotiin viemään jälkikasvua nukkumaan, ajomatkaa kun kuitenkin jonkin verran oli.

Pienen pieni osa minusta toivoi että vaikka yksi juoma olisi hyvitetty alkupalojen unohtumisen korvaamiseksi tai tarjottu ylimääräistä parkkilipuketta, mutta ei tällä kerralla. Ehkä ensi kerralla?

Kaiken kaikkiaan täytynee todeta että Amarillossa on ollut parempiakin kokemuksia, mutta ei tämä silti huono retki ollut eikä antanut mitään syytä että miksi emme palaisi ravintolaan. Hyvät kokemukset menneiltä vuosilta puoltavat kuitenkin ravintolaa todella paljon.


*****
Ala Carte

Ruoka-annokset 3½ / 5
Palvelu 4 / 5
*****


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti