Mistä kaikki alkoi

Keittiökriitikko on laittanut ruokaa ja leiponut koko ikänsä. Viimevuosina ruokakulttuurin mullistuksessa Keittiökriitikkokin on saanut omaan keittiöönsä uutta näkökulmaa. Ennakkoluulot ovat karisseet ja uusia makuelämyksiä on tullut, kiinnostus ruokaan ja ruokakulttuuriin on vain kasvanut. Niin, nälkähän kasvaa syödessä, välillä tuntuu että pyöriikö siellä korvien välissä enää muuta kuin ruoanlaittoon liittyvät asiat. Aikaa palaa, rahaa palaa, eikä tässä mitään fitnessejä ulkonäönkään puolesta olla.

Olen suonut nämä asiat itselleni sillä perusteella että ruoka on minulle harrastus. Siinä missä joku pyyhkii hikeä otsalta jo valmistaessaan jauhelihakastiketta, Keittiökriitikko huomaa viettäneensä joskus useamman tunnin keittiössä edes ajattelematta asiaa sen erikoisemmin. Se nyt vain kuuluu elämään, Minun elämääni. Tällä hetkellä elämäntilanne sallii runsaan ajankäytön keittiössä mutta aina niin ei varmasti tule olemaan joten otetaan tästä rauhallisemmasta elämänvaiheesta kaikki irti!

Miksi Keittiökriitikko alkoi blogaamaan? Siinä hyvä kysymys. Vielä pari kuukautta sitten vannoin että en varmasti ala ja tässä sitä nyt kuitenkin ollaan. Tähän saakka olen päivittänyt omia ruokakuviani ja tarinoita Facebookiin kavereiden nähtäväksi, mutta nyt kun mukaan tuli tämä ajatus ravintolaruokien kuvaamisesta ja analysoimisesta niin idea muokkautui helpoiten esitettäväksi blogin muodossa. Blogi olisi myös kaikkien nähtävillä, toisin kuin fb-statukset. Blogi toimisi myös omana arkistona resepteille, ne olisi kerrankin pakko kirjoittaa ylös kun muuten tuppaa unohtumaan. En ole mikään reseptikokki mutta joskus on hankalaa alkaa toteuttamaan toisintoa siitä "täydellisestä suklaakakusta" jos ei ole palan kuvaa eikä kuvan palaa että mitä siihen tuli ja paljonko..

Blogin toinen päätehtävä on siis raportoida omista ravintolakokemuksista. Ajatus ravintoloiden arvostelusta lähtee siitä että Keittiökriitikko puolisoineen on saanut viimeisten vuosien aikana niin toivottoman monta kertaa huonoja ravintolakokemuksia. Huonoa tai keskinkertaista ruokaa ja huonoa palvelua. Toki erittäin positiivisiakin kokemuksia, mutta valitettavasti ne edustavat vähemmistöä. Asiakkaina olemme ihan tavallisia, emme vaadi mitään erikoisuuksia tai täydellisyyttä vaan ainoastaan sen että palvelu toimii ja ruoka on hyvää. Eli sitä mitä jokainen ruuastaan maksava asiakas vaatisi. Joskus näiden kahden perusasian täyttyminen tuntuu olevan ylivoimainen vaatimus.

Olemme miettineet vakavasti päällemme langetetun kirouksen mahdollisuutta, sitä täytyy pitää vaihtoehtona siinä vaiheessa jos keskimäärin neljässä viidestä ravintolakäynnistä tapahtuu joku kardinaalivirhe kuten toimitetaan väärä annos, tuodaan virheellinen lasku tai ruoka on kirjaimellisesti pohjaan poltettua. Nyt kun blogi pyöräytetään käyntiin niin alan raportoida  ravintolakokemuksista; mitä söin, millaista ruoka oli ja miten palvelu toimi.

Ja se tärkein: missä söin. Tarkoitus ei ole haukkua eikä lytätä vaan arvostella kokonaisuutta ruokaharrastajan/maksavan asiakkaan/amatöörikokin näkökulmasta ja sillä kokemuspohjalla mikä itseltä löytyy. Kovin useasti emme ravintoloissa käy, joten panostan päivityksissäkin määrän sijasta laatuun. En myöskään sulje blogista pois ketjuravintoloita, koska jos yhden asian olen tässä ruokamatkani varrella oppinut niin se on se että ravintolat ovat yksilöitä, kuuluivat sitten ketjuun eli eivät.

Toivotan tervetulleeksi kaikki blogin lukijat. Kommentoikaa, laittakaa sähköpostia, ottakaa rohkeasti yhteyttä, linkittäkää. Wish me luck!