Mango-appelsiinikakku

Sain jälleen kunnian valmistaa kakut eräisiin juhliin ja tähän päädyttiin. Halusin koristelussa tehdä jotain naisellista (tyttömäistä!) mutta kuitenkin juhlavaa, joten päädyin yhdistämään vaaleanpunaisen kuorrutteen ja valkoiset ruusut jotka väkersin sokerimassasta. Täytteessä halusin myös kokeilla jotain erilaista joten tein koe-erän mangomoussea ja kotiraati sen hyväksyi joten päätin käyttää sitä kakkutäytteenä. Täytteet ovat melko runsaat ja niin saa ollakin! Tämä kakku riittää noin 25 hengelle. Laitan tähän kakkupohjan sekä täytteen ohjeet ja sen mitä kakku sisältää, sokerimassalla päällystämisen ja koristeiden tekemisen kohdalla linkitän Kinuskikissan sivuille. Sieltä olen oppini pääosin saanut, ja turha minun on samoja asioita tänne kirjoittaa kun joku on sen jo hyvin selkeästi vaihekuvineen päivineen tehnyt. :)

Suunnitelmissa on myös sopivan tilaisuuden tullen tehdä täytekakun valmistamisesta ihan oma ohjeistuksensa ja koota siihen ne niksit mitä itse käytän ja millä periaatteella kakut valmistan, sinne tulee sitten tarkempia ohjeita.

Täytekakkupohja

n.25hlö

7 munaa

2,3dl sokeria

7rkl vehnäjauhoja
7rkl perunajauhoja
ripaus leivinjauhetta
voita ja korppujauhoja vuoan voiteluun

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Voitele ja korppujauhota halkaisijaltaan noin 24cm vuoka. Sekoita jauhot ja leivinjauhe kulhossa valmiiksi. Ruokalusikallisella tarkoitan normaalia ruokalusikkaa, ei mitään mahdotonta kukkurallista vaan sellainen "normaali" lusikallinen (onpas tosi selkeä ohje ;) ). Vaahdota munat ja sokeri kiinteäksi vaahdoksi. Siivilöi jauhoseosta sokerivaahtoon vähän kerrallaan ja sekoita taikinaa nostelemalla pohjalta ylöspäin ettei vaahto lässähdä. Kaada taikina vuokaan ja paista uunissa 30-40min, uunista riippuen. Tee puutikulla kypsyystesti, jos tikkuun ei tartu taikinaa on kakku kypsä. Jos pinta uhkaa tummua liikaa niin peitä se folion tai leivinpaperin palalla. Anna kakun jäähtyä hetki ja kumoa.

Mango-appelsiinitäyte

7-9 munan kakulle

200g tuorejuustoa

1dl sokeria

1tl vaniljasokeria

4dl kermaa

1½prk (n. 330g) säilykemangoa

1dl appelsiinituoremehua

5 liivatelehteä

kostutusliemi:

3dl vettä

0,3dl sokeria

1dl appelsiinimehua

Jos haluat käyttää tämän ohjeen kostutuslientä niin valmista se ensin: kiehauta vesi ja sokeri, jäähdytä liemi jääkaapissa tai pakastimessa ja lisää sitten appelsiinimehu. Joka tapauksessa kakkuun menee noin 4dl kostuketta.

Kakku kootaan paistovuokaansa jähmettymään koska mousse on melko löysää, joten pese kakkuvuoka ja vuoraa se tuorekelmulla. Leikkaa kakkupohja jo valmiiksi kolmeen osaan.

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Valuta mangot ja soseuta ne sauvasekoittimella. Lisää tuorejuusto ja sokerit ja sekoita ne mangon kanssa tasaiseksi mousseksi (paras väline on sähkövatkain että tuorejuusto sekoittuu kunnolla eikä jää rakeiseksi). Vaahdota kerma ja yhdistä mangomousseen. Kiehauta appelsiinimehu, liuota liivatteet mehuun ja kaada ohuena nauhana mousseen koko ajan sekoittaen. Mousse menettää hieman kuohkeuttaan mutta se ei haittaa.

(Ohjeesta jää mangoa hieman yli koska sitä menee vain 1½ purkkia, joten jos ei halua ehdottoman sileää täytettä niin loput mangot voisi pilkkoa veitsellä ja sekoittaa mousseen) 

Laita ensimmäinen kakkuviipale kelmutetun vuoan pohjalle (tämä on se viipale mikä tulee jäämään kakussa päällimmäiseksi), kostuta ja lisää puolet täytteestä. Laita seuraava viipale, kostuta ja kaada loput täytteestä. Lisää vielä viimeinen viipale, kostuta ja peitä kelmulla. Anna vetäytyä jääkaapissa muutama tunti, mieluiten seuraavaan päivään.

Kakku on helppo kumota siten että laittaa tarjoilualustan väärinpäin kakkuvuoan päälle (halutessasi kakkupaperi väliin) ja kääntää koko hökötyksen ympäri (jos kakun ja tarjoilualustan välissä on kelmu niin poista se ensin!), sitten vain nostaa vuoan pois kakun päältä ja tadaa: täsmälleen oikean muotoinen ja symmetrinen kakku. Tarkista kakun kosteus, jos pintakerros esimerkiksi on liian kuiva niin tämä on viimeinen tilaisuus lisätä mehua tmv.

Koristelu

Sokerimassakuorrutus

25cm leveän kakun päällystämiseen

2dl kermaa

1tl sokeria

600g sokerimassaa

2-3dl tomusokeria

(pastaväriä)

Vaahdota kerma kovaksi vaahdoksi ja makeuta sokerilla. Kuorruta koko kakku tasaisesti kermalla lastaa apuna käyttäen. 

Pehmitä sokerimassaa käsissäsi ja muotoile siitä pallo. Tomusokeroi alusta millä leivot, kauli massasta ympyrä ja nosta se varovasti kakun päälle. Mittanauha on kätevä apuri; kun lasket kakun korkeuden x 2 ja lisäät kakun leveyden (esim. 7cm+7cm+24cm) saat tarvitsemasi sokerimassaympyrän halkaisijan. Täsmällisemmät ohjeet massan käsittelyyn tarjoaa Kinuskikissa. Oma ohjeeni on että käytä alla runsaasti tomusokeria, sitä voi siivilöidä massan alle vielä lisää kaulimisen puolivälissä. 

Lisäksi koristeluun

3 sokerimassa/marsipaaniruusua (joko kaupasta tai valmistaa itse)

suklaasta spritsattuja koristeita lehdiksi ruusuille

sokerihelmiä

½ annosta sokerikreemiä reunojen pursotuksiin ja suklaakoristeiden sekä ruusujen kiinnittämiseen

Vadelmatartaletit

Oli selvästi aika kokeilla tartalettivuokia. Oman pihan vadelmista on satoa tullut ihan mukavasti, joten oli aika selkeää että vadelmatartaletteja on ohjelmassa. Vieraitakin oli sopivasti tulossa jakamaan kalorien tuomaa raskasta taakkaa.... Näistä ei tullut kovin taiteellisia ilmestyksiä, ensikertalainen kun olen ja vadelmat vähän vastustivat murenemalla käsiin, mutta kyllä kaikki leivokset vadilta katosivat. ;)

Tartaletit ovat taas niitä leivonnaisia jotka näyttävät hirveän vaikeilta ja työläiltä mutta todellisuudessa eivät sitä ole. Tartaletteihin tarvitaan leivospohjat murotaikinasta, täytekreemi, marjoja sekä sokerikiille. Itse jaoin valmistamisen kahdelle päivälle ja se helpotti urakkaa huomattavasti ja antoi täytekreemille aikaa maustua jääkaapissa. Leivoin leivospohjat ja valmistin kreemin illalla, aamulla sitten kokosin leivokset ja laitoin kiilteen. Mielessäni kävi ajatus että jos ei omista tartalettivuokia niin pohjat voisi valmistaa myös muffinipellillä tai tehdä aineksista piirakan pyöreään vuokaan. 

Murotaikina

10 tartalettia tai 1 piirakkapohja

100g voita

75g tomusokeria

1 keltuainen

2dl vehnäjauhoja

ripaus suolaa

Pehmitä voi mikrossa tai huoneenlämmössä, älä kuitenkaan sulata. Laita kulhoon voi, tomusokeri, keltuainen, ripaus suolaa ja nypi tasaiseksi massaksi. Lisää jauhot ja nypi edelleen tasaiseksi. Laita taikina hetkeksi jääkaappiin kovettumaan, tällöin sitä on helpompi käsitellä. Tee taikinasta samankokoisia palloja ja painele taikina tasaisesti tartalettivuokiin. Paista 180 asteessa noin 10 min, kunnes taikina hieman ruskettuu pinnalta. Anna vuokien jäähtyä rauhassa, käännä vuoka nurinpäin ja kopauta kevyesti alustaan niin leivos irtoaa. (itse kopautin aluksi hieman liian lujaa ja leivospohjien reunat kärsivät). Riittävä jäähtyminen on tärkeää että leivos irtoaa hyvin ja kokonaisena.

Kreemi

2½dl maitoa

3 keltuaista

1dl sokeria

1tl vaniljasokeria

20g maizenaa

1rkl voita

Lisää kattilaan kaikki muut ainekset paitsi voi. Kuumenna koko ajan sekoittaen kunnes seos kiehahtaa ja sakeutuu. Lisää voi. Jäähdytä jääkaapissa.

Jos sinulla on käytettävissäsi pursotinpussi niin laita kreemi suoraan pussiin ja jääkaappiin viilenemään. Kun kreemi on viileää/kylmää niin pursota sitä kuvan mukaisesti leivospohjien päälle. 

Asettele kreemin peitoksi vadelmia joita tarvitset noin ½-1 rasiallista. 

(Muistathan käyttää kotimaisia vadelmia, ulkolaisia ei suositella syötäväksi kuumentamattomina)

Sokerikiille

1dl vettä

½dl hyytelösokeria

Kiehauta vesi ja lisää hyytelösokeri koko ajan sekoittaen. Jäähdytä seosta hieman ja kun se alkaa hyytyä niin lusikoi tai levitä pullasudilla leivosten päälle.

Omenahillo (+herkkuomenapuuro)

Syksyn satoa on vielä saatavilla ja omenasato on tänä vuonna ollut jälleen hyvin runsas. Moni miettii että mihin sitä omenoiden kanssa oikein joutuu kun käyttötarkoitusta ei vain tunnu löytyvän. Tässäkin on tapahtunut teollistuminen: olemme syöneet niin monia vuosia kaupan mansikka- ja vadelmahilloja että olemme oppineet pois alkuperäisen kotona valmistetun tuotteen mausta. Itse valmistin 3 vuotta sitten runsaasta omenasadosta soseita ja pienen totuttelun jälkeen ei muita hilloja haluaisi syödäkään. Tapahtui sama kuin jäätelön kanssa: kotona valmistettua pitää "oikeana" makuna ja kaupan tuote taas maistuu ihan muulle.

Omasta soseesta tietää tarkalleen mitä se sisältää, ei väriaineita, ei säilöntäaineita, enemmän itse hedelmää ja vähemmän sokeria kuin monissa kaupan tuotteisssa. Esimerkiksi Dronningholmin omena-vaniljahillossa on sataa grammaa kohti vain 35g hedelmää, kun itsetehdyssä omenahillossa vastaava luku on noin 65g. Yksi tekijä on myös hinta: kaupan hillopurkki maksaa 2-4 euroa, samalla rahalla saa kotioloissa valmistettua useamman litran.

Kuorineen keitetyissä omenoissa säilyy syksyinen tuoksu sekä ihana syksyn maku. Sose vaatii noin 1-2 viikkoa lopulliseen maustumiseen, sinä aikana se mainitsemani syksyinen omenan maku tulee esiin, tätä makua ei vastakeitetyssä hillossa vielä ole. Itse olen säilönyt hillot pakastimeen ja ottanut sieltä rasia kerrallaan jääkaappiin, hillo säilyy jääkaapissakin todella pitkään, viikkoja ellei jopa kuukausia. Lajikkeina käytin sekalaisia, noin puolet oli valkeakuulasta ja puolet makeampia omenoita.

Olen myös valmistanut jälkikasvulle soseesta helppoa omenapuuroa (ohje alempana) ja se on maistunut nirsolle neidille erinomaisesti.

Omenahillo

2kg kotimaista pilkottua omenaa (noin 3kg puhdistamatonta)
2dl vettä
1kg hillosokeria
1rkl vaniljasokeria
3rkl sitruunamehua tai valkoviinietikkaa

Poista omenoista kanta ja siemenkota (mutta älä kuori!). Helpoiten tämä käy veistelemällä omenasta terävällä veitsellä siivuja siten että vain keskiosa jää jätteeksi. Omenaleikkuri ajaa saman asian ja nopeuttaa työtä moninkertaisesti. Ole puhdistamisessa huolellinen sillä siemenkodan palaset ovat kovia, eivät pehmene keitettäessä eivätkä soseudu joten ne jäävät ikäviksi roskiksi valmiiseen hilloon.

Mittaa ison kattilan ( 4l ) pohjalle vesi ja laita omenoita kiehumaan sitä mukaa kun perkaat niitä. Pidä kansi päällä kun keität. Omenat menevät keitettäessä kokoon joten jos sinusta tuntuu että kattila jää pieneksi niin odota hetki että omenat painuvat kasaan. Kun olet saanut kaikki omenat kattilaan niin lisää sitruunamehu/etikka ja keittele sosetta hiljaisella lämmöllä ½-1h, niin kauan että omenat ovat kunnolla pehmenneet.

Soseuta omenat sauvasekoittimella, lisää hillosokeri ja vaniljasokeri ja keitä vielä viitisen minuuttia hiljalleen sekoitellen.

*tee maustehilloa: ota valmiista omenahillosta muutama desi pienempään kattilaan ja mausta haluamallasi tavalla, lisää esimerkiksi 1tl kanelia tai 1tl inkivääriä

*korvaa 1/3 omenoiden määrästä porkkanaraasteella tai kypsillä karviaismarjoilla

Omenapuuro

kahdelle

2 annosta kaurapuuroa

4rkl omenahilloa

½tl kanelia

½tl vaniljasokeria

Keitä kaurapuuro (tai muu hiutalepuuro) pakkauksen ohjeen mukaan, mausta suolalla. Lisää omenahillo, kaneli ja vaniljasokeri ja sekoita.

Keittiökriitikko iskee: Ravintola Juurella, Seinäjoki

Olen odottanut keväästä lähtien, eli noin puoli vuotta, että pääsisin ruokailemaan Seinäjoelle avattuun uuteen Ravintola Juurella (taivutetaanko se nyt sitten Juurelle? :) ). Nyt se hetki lopulta koitti, sopivasti juhlistamaan blogin yksikuukautispäivää.

Juurella-nettisivuja ja facebooksivuja seurattuani olin asettanut odotukset melko korkealle ja kieltämättä, ravintolan oven avatessani huomasin tuntevani pientä jännitystä! Toisaalta taas tuntui kuin olisi mennyt kovinkin tuttuun paikkaan koska Juurella on ollut itselleni suuri ihailun kohde sekä ruokafilosofiansa puolesta kuin myös siitä syystä että vihdoin meille tänne lakeuksille saatiin uusi joukosta selkeästi erottuva, tasokas ravintola.

Ensimmäisenä tietenkin kiinnitimme huomiota ravintolan miljööseen joka on kertakaikkiaan aivan upea. Kuvailisin että ravintolan sisustus ja tyyli on erittäin harmoninen ja jos voi sanoa, jopa rauhoittava. Vastaanotto oli mukava siitäkin syystä että molemmat ravintolan perustajista, sekä Jani että Miia, olivat itse paikalla ja työn touhussa. Ravintolassa oli aluksi hiljaista, iltapäivä kun oli, mutta iltaa kohti pöydät alkoivat täyttyä. Jani kertoi että arki-iltoinakin ravintolassa on melko mukavasti asiakkaita. Pöytävaraus ei siis varmaankaan ole pahasta.

Olen kertonut monelle taannoisesta vierailustamme ravintola Farangissa Helsingissä ja kehunut sitä miten erilaista palvelukulttuuri siellä oli. Nyt me saimme palan sitä palvelukulttuuria tänne pohjoisempaankin, sillä palvelu Juurella oli täsmälleen sitä mitä jäin Farangista kovasti kaipaamaan: asiakaspalvelu ei ole vain tilaus-ruoka-lasku-tapahtuma vaan se on asiakkaan kohtaamista uudella tavalla. Asiakkaat kohdataan kuin hyvä ystävä tulisi kyläilemään, ruoasta ja juomasta keskustellaan ja kerrotaan. Kun ruoka-annokset tuodaan pöytään niin asiakkaalle kerrotaan mitä lautasella on, kerrotaan raaka-aineista ja niiden alkuperästä. Tämä oli upeaa! Ruoka ei ole vain ruokaa, taustalla on ajatus ja ideologia.

No pidemmittä puheitta (vai miten se nyt oli ;) ) mennään itse asiaan eli ruokiin ja juomiin!

Alkuruokia odotellessamme meille tuotiin Juurella leipää ja kirnuvoita. En huomannut ottaa kuvaa koska oli niin kiire päästä maistamaan, mutta maukasta leipä oli. Emme vain uskaltaneet syödä enempää kuin yhdet palat koska olimme päättäneet nauttia ruokalistalta koko repertuaarin. Lasillinen viiniä kuului ehdottomasti kuvioon ja siinä asiassa annoimme tarjoilija Akin tehdä päätökset puolestamme ja hän valitsi tilaamillemme ruoille sopivat juomat.

Pitkään ei mennyt kun alkuruoka tarjoiltiin:

Alkupalaksi tilasimme molemmat Kanttarellibruleen. Brulee itsessään oli valmistettu porkkanasta, selleristä ja kanttarelleistä. Lisukkeena oli sipulipyreetä, pikkelöityjä kasviksia, kuusenkerkkähyytelöä sekä hampunsiemeniä. Ensimmäiset maistelut osoittivat sen että annos oli ehdottomasti kokonaisuus; brulee itsessään oli maukas mutta täydelliseksi se muuttui lisukkeiden kanssa. Tässä korostuu ruoanlaiton perusperiaate, eli se että ruoka-annos on kokonaisuus jonka osat tukevat toisiaan. Seuralaiseni oli sitä mieltä että hän olisi voinut syödä vaikka koko lautasellisen pelkkiä lisukkeita. Täysin uusi tuttavuus olivat hampunsiemenet joista tietenkin pientä huumoria täytyi virittää.. ;)

Pääruoaksi tilasin Häränrintaa ja entrecotea. Mietiskelin valintaa päivän kalan ja härän välillä, mutta hyvää härkää saa lopulta aika harvoin joten ratkaisu löytyi siitä. Lisäksi annos oli minusta todella edullinen, 24€, ottaen huomioon että se sisälsi kahta erilaista häränlihaa, kahta kastiketta, oli annoksena jopa suurehko ja tietenkin se että ruoka oli maukasta. Täytyy sanoa että en ole vielä syönyt yhtä pehmeää häränlihaa ja samaa mieltä oli seuralaisenikin joka lihaa leikatessani kommentoi että sehän ihan murenee lautaselle. Annoksessa siis yrttikuorrutettua häränrintaa, entrecotea, kasviksia, tummaa salottisipulikastiketta ja talon bearnaisekastiketta, lisäksi persilja-perunakakkua. Koristeena porkkanachipsejä. Ainoa huomautettava asia mikä tuli mieleen oli se että perunakakussa olisi saanut olla hieman enemmän suolaa makuja korostamassa, mutta toisaalta taas kastiketta oli tarjolla kahta erilaista ja niistä riitti hyvin perunalisäkkeellekin.

Jälkiruoan suhteen lähdimme tutulle suklaalinjalle, Suklaata Juurella, ja meille vihjattiinkin että ei ole mikään suuren suuri yllätys ravintolassa että naiset valitsevat suhklaavaihtoehdon. ;) Annoksessa tummasuklaaterriini, karviaiskompottia, mokkasiirappia ja mokkatuille. Kahvit tietenkin jälkiruokien kanssa, vaihtoehtoja oli tarjolla useampikin. Pöytään tuotiin kuvassakin taustalla näkyvä pressopannu ja kahvi valmistui siinä jälkiruokia odotellessamme. Mukavaa oli että vaikka jälkiruoka-annos oli pienehkö niin se tarjosi silti useita eri makuja, suklaamousse sai erilaisen vivahteen jokaisen lisukkeen kanssa maistettuna vaikka olihan se herkkua jo yksistäänkin. Tässä olikin seuraava pöytäkeskustelumme aihe: miten ravintolaruuassa laatu oikeasti korvaa määrän. Annoimme kyllä Janille kehitysehdotuksen että suklaamoussepala voisi olla vaikka koko lautasen kokoinen enkä usko että se olisi meitä yhtään haitannut... Meille kerrottiin kyllä sisäpiirihuhuja että suklaa-annokseen olisi jonkinlaista uudistusta kehitteillä, jäämme siis innolla odottelemaan missä muodossa Juurella meille suklaata seuraavaksi tarjoilee.

Kokonaisuutena vierailu Juurella oli aivan ihana ja vastasi kaikkia odotuksiani. Palvelu oli erinomaista, ruoka oli erinomaista, ravintola ja tilat itsessään aivan ihastuttavat. Palaamme Juurelle ihan varmasti ja voin lämpimästi suositella, edelleen sen pöytävarauksen kera.  Juurella valmistaa  herkkuja niistä samoista raaka-aineista mitä me pitkälti kotikeittiössämmekin käytämme, tämä kertoo siitä että kun taito on hyppysissä niin mahdollisuudet ovat rajattomat.

Itselläni siintää haaveissa saada kokoon hyvä porukka ja käydä testaamassa Juurella Kokkikoulu, mikä olisi hienompaa ruokaharrastajalle (tai kenelle vaan! ;) ) kuin päästä ihan oikeaan ravintolakeittiöön kokkaamaan! Juurella tarjoaa myös catering-palvelut tai voit tilata kokin kotiisi valmistamaan ja tarjoilemaan ruuan. Nämä kannattaa juhlia järjestäessä pitää mielessä.

Ainoa asia mikä jäi harmittamaan suurenmoisesti oli se että ei itse pystynyt panostamaan vierailuun enempää, olimme nimittäin hieman kiireessä ja olo oli shoppailupäivän jäljiltä nuhjuinen. Ensi kerralla täytyy panostaa hieman enemmän käytettävissä olevaan aikaan sekä omaan olemukseen. ;)

Pidemmittä puheitta, Ravintola Juurella on ensimmäinen blogikirjoituksiini päätynyt yritys joka saa pisteet 10 / 10!

*****

Ravintola Juurella 

Seinäjoki

Ruoka 5 / 5

Palvelu 5 / 5

*****

Ihanat marengit

Kuten kirjoittelinkin Pavlova-reseptin yhteydessä, riittää että perusasiat ja huolellisuus ovat kohdallaan niin marengissa onnistuu. Viittasin jäätelön valmistusohjeissa ylijääneiden valkuaisten hyötykäyttöön ja mikäpä olisi parempi kuin marengit jotka suorastaan sulavat suussa ja valmistuvat suhteellisen nopeasti: valmistamiseen menee vartti ja tunti uunissa riittää. Ohjeen olen aikanaan kopioinut Sikke Sumarin ruokaohjelmasta ja siitä muokannut omaan käyttöön sopivaksi, samaa marenkiohjetta olenkin käyttänyt siitä lähtien. Muistan kun näin ohjelman tv:ssä ja samalta seisomalta syöksyin keittiöön. Valmistustapa poikkeaa hieman perinteisestä mutta suosittelen ehdottomasti kokeilemaan. Sellaisenaan, kahvin kera, jäätelön täydentäjäksi tai vaikka kermakakun koristeeksi!

Marengit

uunipellillinen

3 valkuaista

1½dl sokeria

1tl vaniljasokeria

Laita sokerit ja valkuaiset teräsastiaan tai pieneen kattilaan vesihauteeseen (eli laita isompaan kattilaan vettä ja laita pienempi kattila tai teräsastia isomman sisään siten että vesi kuumentaa pienemmän astian pohjaa).

Kuumenna seosta koko ajan sekoittaen niin kauan kunnes seos on riittävän kuumaa (kahvinkeittoon ei sovi välillä lähteä, seosta on todella sekoitettava jatkuvasti). 

Voit toki käyttää lämpömittariakin mutta yksinkertaisempaa on tehdä sormitesti: seos on valmista kun se on niin kuumaa että siinä ei pysty pitämään sormenpäätä. Kaada seos sen jälkeen joko yleiskoneen astiaan tai korkeaan kulhoon ja vaahdota niin kauan kunnes seos on tasaista, kiiltävää ja pysyy täysin muodossaan. 

Nostele kahdella lusikalla pellille nokareita. Jos haluat tasaisempia marenkeja niin käytä pursotinpussia. Tästä annoksesta tulee pellillinen keskikokoisia, minulta vain loppui leivinpaperi kesken niin piti tehdä isompia kekoja. Jätä marengeille hieman tilaa ympärille sillä ne paisuvat uunissa, ripottele halutessasi mantelilastuja tai mantelirouhetta marenkien päälle. Paista 150 asteessa noin tunti (pienempiä ehkä vähemmänkin), jäähdytä pellillä ja laita sen jälkeen kannelliseen rasiaan sillä marengit imevät kosteutta ilmasta eivätkä pysy kuivina ja rapeina huoneenlämmössä (ainakaan kesä/syysaikaan kun ilma on kosteampaa). Uunissa marengit ovat ihan pehmeitä vaikka olisivat kypsiäkin, mutta kun otat ne ulos uunista niin melko pian ne kovettuvat rapeiksi. Jos marenki onkin sisältä toffeemaisen pehmeä niin se ei haittaa yhtään, riittää että ne pysyvät koossa.

Jäätelön valmistaminen

Ei, se ei ole vaikeaa.

Ei, et välttämättä tarvitse jäätelökonetta.

Miksi oman jäätelön valmistaminen kannattaa? Ensimmäisenä mieleen tulee se että tiedät mitä syöt. Toisekseen kotijäätelössä on rajaton makupaletti, voit valmistaa juuri sellaista jäätelöä kuin itse haluat. Monesti ihmiset olettavat että kotijäätelö on automaattisesti halvempaa, mutta totuus on että jos rahaa haluaa säästää niin suosittelen ostamaan jatkossakin halpakaupan tarjousjäätelöitä. Uskoisin että hinta menee jäätelön mausteista riippuen melko tasoihin kaupan jäätelön kanssa, joten tärkeimmäksi nouseekin jäätelön laatu. Koostumus ja maku ovat toki hieman erilaisia kuin kaupan jäätelöissä mutta todellisuus on se että me olemme tottuneet lisäaineisiin ja aromeihin. Tämän huomaa vasta siinä vaiheessa kun pidemmän aikaa syö vain kotitekoista jäätelöä ja sen jälkeen maistaa teollista tuotetta: eihän tämä maistu jäätelöltä lainkaan vaikka sitä "pingviiniä" piti tähän saakka ainoana oikeana vaihtoehtona. Moni ei kotijäätelöä ole koskaan edes maistanut. Erinäisiä vuosia takaperin oli kotijäätelöbuumi, silloin sitä valmistettiin itse, mutta kaupan valikoimien laajennuttua jäätelökone kävi tarpeettomaksi. Nyt mittari on pyörähtänyt ympäri ja kuluttajat haluavat tietää ja ennenkaikkea valita mitä he ruokavalioonsa sisällyttävät. Tämän myötä kaikki kotitekoinen alkaa tulla uudelleen muotiin, jos näin voi sanoa.

Kotijäätelöä voi valmistaa kahdella tapaa, joko koneella tai pakastimessa jäähdyttämällä. Jäätelömassan voi myös valmistaa kahdella eri tavalla, joko kylmänä tai keittämällä. Keittämisen etuna on lähinnä se että tällöin jäätelö sopii myös raakaa kananmunaa vältteleville (raskaana olevat) ja jäätelön koostumus on tällöin myös aavistuksen pehmeämpi ja lämmönkestävämpi. Miinuspuolena keittämisessä on se että massa täytyy jäähdyttää kunnolla keittämisen jälkeen, jääkaappilämpötilaan saakka, ja se vie aikaa. Kylmänä valmistettava massa taas on heti valmis pakastettavaksi tai koneeseen laitettavaksi, ja sen valmistamiseen ei mene montaakaan minuuttia. Itse käytän lähes poikkeuksetta kylmänä valmistettavaa massaa, paitsi joskus talvipakkasilla jolloin keitetyn jäätelömassan voi jäähdyttää nopeasti kattilassa lumihangessa. ;)

Muutamia huomioitavia asioita

•ennen koneeseen laittamista jäätelömassan täytyy olla todella kylmää, siis lähellä 0 astetta, viileä tai haalea ei käy koska tällöin jäätelökoneen viilennysteho ei riitä (ellet satu omistamaan 500 euron arvoista  itsejäähdyttävää konetta ;) )
•lisäaineiden puuttuessa kotijäätelön koostumus tulee ensisijaisesti rasvasta ja toissijaisesti sokerista, joten jos yrität tehdä sokeritonta ja rasvatonta jäätelöä niin lopputulos on paremminkin hilettä kuin jäätelöä
•kaiken mitä lisäät jäätelömassaan tulee myöskin olla todella kylmää, sillä kotijäätelö ei kestä lämpöä niin kuin kaupan sakeuttamisaineilla jähmetetty jäätelö. jos siis haluat lisätä lusikallisen likööriä niin jäähdytä sitä ensin hetki pakastimessa
•kotijäätelö ei säily kovin hyvin, se tulisi syödä parin-kolmen päivän sisällä valmistamisesta (tosin sitä ei yleensä säästy edes seuraavalle päivälle)
•ylijääneet valkuaiset tulee monesti käytettyä joko paistettuna leivän päällisinä tai herkullisina marenkeina jotka sopivat äärimmäisen hyvin kotijäätelön kaveriksi tai kahvipöytään pikkuleipien korvikkeeksi
•vaniljakreemijauhe on hyvä keino sakeuttaa jäätelöä vielä hieman jos jauhetta sattuu kaapissa olemaan, mutta välttämätöntä se ei ole. jauheesta valmistetaan normaalisti viinereiden ja pullien täytettä mutta se sopii sellaisenaan myös jäätelön ja kermavaahdon kiinteyttämiseen lisäten samalla aavistuksen tuotteen lämmönkestävyyttä
•jos mahdollista niin tarjoile kotijäätelö kylmistä astioista, välttämätöntä se ei ole mutta koostumus säilyy parempana


Perusmassa eli vaniljakermajäätelö (kylmänä valmistettava)
noin litra

2,5dl (täys)maitoa
2dl kermaa
3 keltuaista
1dl sokeria
1tl vaniljasokeria
(1 rkl vaniljakreemijauhetta)

Vaahdota keltuaiset ja sokerit vaaleaksi vaahdoksi. Lisää täysmaito ja vaahdota vielä hetki, ja mikäli haluat käyttää vaniljakreemijauhetta niin lisää se tässä vaiheessa. Lisää lopulta löysäksi vaahdotettu kerma ja sekoita massa tasaiseksi mieluiten vispilällä.

Valmistumisen alussa
Jäätelön valmistaminen koneella:

Kaada kylmä massa koneeseen ja anna pyöriä noin 30-40min. Laita tällä välin keraaminen astia pakastimeen viilenemään. Seuraile jäätelöä aina välillä, ensin se sakeutuu ja sakeutumisen jälkeen jäätelön koostumus muuttuu vielä jonkin verran sileämmäksi ja paksummaksi. Älä siis ota jäätelöä liian aikaisin pois, mutta älä myöskään anna koneen pyöriä liian pitkään sillä jäätelö alkaa sulaa uudelleen kun koneen viilennysteho heikkenee. Valmis jäätelö on koostumukseltaan kuin paksua pehmistä, pakettikovaa jäätelöä ei kotikoneilla saa valmistettua. Lusikoi valmis massa viilennettyyn keraamiseen astiaan ja anna jähmettyä pakastimessa vielä 1-2h.

Valmista!

Jäätelön valmistaminen pakastimessa:

Laita jäätelömassa pakastimeen 1-1½ tunniksi ja sen jälkeen vaahdota hetki sähkövatkaimella. Toista tämä vaihe muutaman kerran, noin 3-4 kertaa. Jos tuntuu että massa jähmettyy kovin nopeasti ja alkaa jäätyä reunoilta liian kovaksi niin lyhennä aikaväliä, jäätyminen riippuu täysin pakastimen koosta ja lämpötilasta.


Perusmassa (keitettävä)
noin litra

3dl (täys)maitoa
2dl kermaa
2 keltuaista
½-1rkl maissitärkkelystä (maizena)
1dl sokeria
1tl vaniljasokeria

Mittaa kattilaan 2½dl maitoa ja lisää keltuaiset vispaten. Kuumenna maito höyryäväksi koko ajan sekoitellen. Sekoita maizena jäljelle jääneeseen puoleen desiin maitoa ja lisää kattilaan, sekoittele seosta koko ajan ja kuumenna kunnes maizena kypsyy ja seos sakeutuu. Ota kattila liedeltä ja lisää sokerit, sekoita kunnes sokerit ovat liuenneet. Jäähdytä seos jääkaappikylmäksi ja ennen jäätelöksi valmistamista lisää löysäksi vaahdotettu kerma.


Helppo suklaajäätelö

Lisää perusmassaan heti valmistamisen alussa 1rkl leivontakaakaota ja halutessasi vielä muutama pala hienoksi raastettua suklaata


Muutama sana jäätelökoneista

Itselläni oli aluksi se käsitys että kotikoneella voi valmistaa niin paljon jäätelöä kuin tahtoo mutta koneen hankittuamme kävikin ilmi että jäätelöä pystyy valmistamaan vain yhden annoksen päivässä! Aluksi tietenkin oli kova kokeilunhalu joten tuntui tuskalliselta odottaa seuraavaan päivään mutta näin normaalikäytössä tuo määrä riittää enemmän kuin hyvin.
Jäätelökoneen viilennysteho perustuu siis kylmävaraukseen. Osassa jäätelökoneista on irrotettava kylmävaraaja joka pakastetaan ja osassa koneista koko jäätelökoneen kulho toimii kylmävaraajana. Kylmävaraajat sisältävät suolaliuosta joka pysyy jäässä kauemmin kuin pelkkä vesi, eli periaatteessa menetelmä on sama kuin jo ammoisina aikoina jäätelöä valmistettaessa. ;) Omassa Philipsin koneessani on erillinen kylmävaraaja joka ei vie pakastimesta paljoakaan tilaa joten se on minulla aina "toimintavalmiudessa". Kokonaan sulamaan päässeen varaajan uudelleen jäätyminen kestää jopa vuorokauden pakastimen lämpötilasta riippuen, ja varaajan on oltava täysin jäätynyt ennen jäätelön valmistamista, joten siitä syystä koneella voi valmistaa vain yhden satsin päivässä. Kalliimmat koneet ovat itsejäähdyttäviä eli niillä jäätelöä voi valmistaa niin paljon kuin haluaa, mutta hinta pomppaa useisiin satoihin euroihin. Itse suosittelen ehdottomasti tätä Philipsin konetta, hinta on ollut keskimäärin 60-80 euroa paikasta riippuen.

Tulemme palaamaan jäätelöaiheeseen vielä moneen kertaan, 

tämä oli vain pieni pintaraapaisu.... ;)

Suklaakakku & lakkakastike

Miksi suklaakakku? Siksi että suklaakakku nyt vain on parasta mitä olla voi! Hienostuneen lisän kakkuun tuo lakkakastike joten tätä herkkua voi hyvin tarjota paremmissakin juhlissa. Koristelun osalta otin oikotien onneen ja ostin valmiita kaakaokukkia ja lehtiä. Itsekin voisi koristeet suklaasta spritsata mutta nämä ajoivat ihan saman asian nyt kun aikaa oli rajallisesti.

Lakkakastike

Oikaisen reseptiikassa sen verran että linkitän pohjan ohjeen enkä kirjoita sitä tähän, olen sen omaan keittokirjaani aikanaan kopioinut Kinuskikissalta joten tässä suora linkki reseptiin. Tein yhden annoksen taikinaa ja vuoka oli halkaisijaltaan 20cm. Itse en kostuttanut kakkua lainkaan toisin kuin Kinuskikissan reseptissä, pidän siitä että kakku antaa hieman purutuntumaa ja kastike sekä kermavaahto pehmittävät makuelämystä mielestäni riittävästi.

Kakun koristeluun ja tarjoiluun tarvitset

•suklaakuorrutteen

•1dl kermaa vaahdotettuna

•valmiita suklaalehtiä- ja kukkia (Dr.Oetker)

•kaakaojauhetta

•lakkakastikketta

Kun olet paistanut kakkupohjan niin kumoa se suoraa tarjoilualustalle ja asettele kuvan mukaisesti leivinpaperipaloja reunojen alle. Kuorruttamisen voi hoitaa myös uuniritilän päällä mutta tällöin kakkua täytyy vielä siirtää, kun taas tällä keinolla sen voi koristella suoraan tarjoilualustan päällä.

Suklaakuorrute
20cm halkaisijaltaan olevalle kakulle

125g tummaa suklaata
1dl kermaa
½tl vaniljasokeria
1rkl voita

(3-4rkl lemoncurdia, aprikoosihilloa tai appelsiinimarmeladia)

Lämmitä kerma kattilassa. Älä keitä äläkä kuumenna isolla teholla. Paloittele suklaa kerman joukkoon, lisää sokeri ja sekoittele kunnes suklaa sulaa ja massasta tulee kiiltävää. Lisää vielä voi ja sekoita kuorrute huolellisesti tasaiseksi. Kuorrute on helpompi levittää kun sen antaa ensin hieman jäähtyä.

Jos haluat kuorrutteesta hienon ja sileän, levitä kakulle ensin ohut kerros lemoncurdia (sitruunatahnaa, saatavilla keskikokoisistakin marketeista) tai hienoksi soseutettua aprikoosihilloa tai appelsiinimarmeladia.
Pohjustus antaa myös raikasta makua itse kakulle. Tämä vaihe ei ole välttämätön mutta parantaa lopputulosta.

Kaada kuorrutetta ensin koko päällisosaan ja tasoita. Anna lopun kuorrutteen valua hieman reunojen yli, tasoittele kuorrute lastalla koko kakun päälle. Kun olet kuorruttanut koko kakun voit poistaa suojana olleet leivinpaperipalat.

Anna kakun jäähtyä jääkaapissa tunnin-pari (valmista sillä välin lakkakastike). Vaahdota kerma ja mausta se teelusikallisella vaniljasokeria. Nostele kermasta kekoja kakun päälle ja paina ne lusikalla tasakokoisiksi. Lisää koristekukat- ja lehdet ja siivilöi kakun keskiosaan hieman kaakaojauhetta. Tarjoile lakkakastikkeen ja vahvan kahvin kanssa!

•kakusta voi myös tehdä Sacher-tyyppisen halkaisemalla ja laittamalla täytteeksi kerroksen aprikoosihilloa


Lakkakastike

200g lakkoja
½dl vettä
1rkl sitruunamehua
1dl sokeria

Lisää kattilaan vesi ja marjat, kiehauta. Lisää sokeri ja sekoittele kunnes sokeri on sulanut. Lisää sitruunamehu ja soseuta seos sauvasekoittimella. Paseeraa seos eli kaada siivilään ja painele ja sekoita seosta lusikalla kunnes siivilään jäävät ainoastaan siemenet. Jäähdytä valmis kastike.

•voit tehdä kastikkeen melkein mistä tahansa marjoista, suklaakakun kanssa sopivat erityisen hyvin myös mansikka sekä vadelma

Naudan paisti uunissa

Me pohjalaiset olemme joskus "hieman" tapojemme orjia ruokien suhteen siinä mielessä että tietyt asiat vain ovat ehdoton nou-nou ja suhtautumista tiettyihin ruokiin on todella hankala lähteä muuttamaan. Tähän epäluuloon törmää useimmiten kun puhutaan sisäelimistä, äyriäisistä ja punertavana tarjottavasta lihasta. Ihmisen makuaisti kuitenki muuttuu elämän varrella ja se 10 vuoden takainen inhokkiruoka saattaakin olla uudelleen maistettuna (ja eri tavalla valmistettuna!!) ihan hyvää. Hiljattain valmistin tillilihaa ja ymmärrän hyvin että mikäli aikoinaan peruskoulujen keittiöissä kastike on suurustettu venyväksi harmaaksi mössöksi niin pelkästään sillä on karkotettu puolet lapsukaisista. Vielä jos liha on sattunut olemaan sitkeää ja mausteita on uupunut niin en yhtään ihmettele että moni juoksee karkuun kuullessaan sanan tilliliha. Todellisuudessa, tilliliha on hyvin valmistettuna aika hyvää. :) Lähipiirini tarjoaa useammankin esimerkin siitä että ennakkoluulojen ja vaikkapa vanhojen koulumuistojen vuoksi tietyt ruoat ovat kokonaan poissuljettuja.

Tänään valmistettiin mehukasta punertavaksi jätettyä naudan paistia, olen erittäin hyväosainen kun pääsen käsiksi tutulta tilalta tulevaan laadukkaaseen naudanlihaan joka ei mene vakuumipakkausten eikä lihatiskien kautta. Oikein valmistettuna liha on pehmeää ja mureaa, ja pakko mainita että olen saanut käännytettyä jo kaksi vannoutunutta kypsän lihan syöjää punertavaksi jätetyn lihan puolelle. Antaa ruoan puhua puolestaan! Erikoisvälineitä ei tässäkään tarvita, ainoastaan paistomittari on melko välttämätön että lihalle saadaan tarkasti haluttu kypsyys. Digitaalinen mittari on paras tarkkuutensa vuoksi mutta kaikki mittarit kelpuutetaan.

 

Kuvasta näkee että paisti ei ole ihan tasaisesti paistunut koska se ei ollut tasakokoinen. Paksuimmasta kohdasta keskeltä se on punaisempi kuin päädystä. Tässä auttaisi paisti/lintunaru millä lihan voisi sitoa tasakokoiseksi paketiksi jolloin kypsyminenkin olisi tasaista. Maultaan ja koostumukselta lopputulos kuitenkin oli hyvä ja jokaiselle palalle löytyi ottaja!

Naudan paisti uunissa

1 naudan sisäpaisti

1rkl karkeaa merisuolaa per kilo lihaa

pippurirouhetta

rypsiöljyä

20g voita

Poista paistista mahdolliset kalvot. Hiero paistin pintaan öljyä, suolaa ja pippuria. Kääri paisti kelmuun tai folioon ja anna maustua huoneenlämmössä tunti tai pari, hieman paistin koosta riippuen. Laita uuni lämpenemään 150 asteeseen. Kuumenna paistinpannulla voi ja pari rkl öljyä. Paista kaikki pinnat kiinni, eli ruskista paisti kauttaaltaan joka kohdasta, myös päädyt. Paistia on helppo käännellä pannulla joko käsin tai kahdella puulastalla. Tarkoitus ei ole kypsentää vaan ainoastaan sulkea lihassyyt, joten paistaminen tapahtuu nopeasti. Nosta paisti folion päälle vuokaan ja valele pannulle jääneellä paistoliemellä (parhaat maut ovat siinä), kääräise folio paketiksi lihan ympärille. Työnnä lihalämpömittari paistin paksuimpaan kohtaan siten että mittarin kärki on paistin keskikohdassa. Nosta liha uuniin ja tiputa lämpö 125 asteeseen. Kun mittari osoittaa haluttua lämpötilaa nosta paisti reunalliselle alustalle ja peitä liinalla, anna vetäytyä rauhassa mielellään ½ tuntia. Kuvan paistin sisälämpö on ollut noin 58 astetta, ensikokeiluksi suosittelisin 60-65 astetta ellei ole varma miten punertavasta lihasta pitää. Vetäytymisen jälkeen leikkaa paisti ohuiksi viipaleiksi ja tarjoile hyvän kastikkeen kanssa! (Paiston ja vetäytymisen aikana irtoava liemi kannattaa ehdottomasti käyttää kastikkeeseen)

*tärkeää on että paisti on huoneenlämpöinen ennen paistamista, liian kylmästä lihasta tulee sitkeää ja se kypsyy epätasaisesti

*voit maustaa lihaa yrteillä, hiero esimerkiksi timjamia tai rosmariinia paistin pintaan suolan ja pippurin lisäksi

*sisälämpötilan voi valita makunsa mukaan, 60 asteinen paisti on vielä punertava mutta 75 asteinen on jo täysin kypsä

*vetäytyminen on yhtä tärkeää lopputuloksen kannalta kuin sisälämpötilakin joten anna paistin oleskella rauhassa ennenkuin leikkaat

Helppo kastike paistoliemestä

paistolientä

kuohukermaa

mustapippuria

(konjakkia tai punaviiniä)

(suolaa)

maizenaa tai vehnäjauhoja

Ota talteen kaikki liemi mitä paistista valuu uunissaolon ja vetäytymisen aikana. Laita kattilaan liemi, mustapippuria ja lorauta mukaan desi punaviiniä tai lisää 1rkl konjakkia, kiehauta. Lisää haluamasi määrä kuohukermaa ja tarkista suolaisuus. Suurusta maizenalla tai vehnäjauhoilla, kiehauta ja tarjoile kuumana paistin kera.

Keittiökriitikko iskee: Kahvila-Konditoria Antinkaapo, Rovaniemi

Normaalistihan sitä "ruukataan" ensin ruokailla ravintolassa ja sitten etsiä se paras paikallinen kahvila missä nautitaan jälkiruokakahvit ja leivonnaiset. Kävellessämme Rovaniemen keskustassa Kahvila-Konditoria Antinkaapon ohitse päätimme tällä kertaa muuttaa työjärjestystä ja aloittaa kaupunkipäivän kahvilla ja leivoksella. Astuessamme sisään liikkeeseen ihastuin kovasti kahvilan miljööseen ja todella kauniisiin leivosvitriineihin joita oli kokonaista kolme kappaletta. Yhdessä vitriinissä oli perinteisempiä kahvileipiä, seuraavassa vitriinissä oli leivoksia ja kolmannessa kauniita perinteisiä konditoriakakkuja.

Itse en ole kovin suuri prinsessakakun ystävä enkä ole kuin kerran elämässäni syönyt prinsessaleivoksen. Nyt oli siis selkeästi prinsessakakkuviipaleen vuoro. Pelkästään leivosvitriinissä oli runsaasti vaihtoehtoja kuten kermaisia marjaleivoksia, sacherkakkua ja paljon paljon muuta. Kiusaus oli suuri ottaa myös vitriineistä pari kuvaa mutta suoraan sanottuna en kehdannut! Nyt harmittaa koska olisin halunnut jakaa sen näkymän täälläkin.

Erityisesti pidin leivonnaisessa siitä että marsipaania ei ollut tolkuttoman paksua kerrosta. Itse en ole suuren suuri marsipaanin ystävä minkä vuoksi kyseinen leivonnainen on jäänyt vähemmälle huomiolle, mutta tässä kakussa kuorrutusta oli juuri sopivasti. Kakkupala oli sopivan kokoinenkin, rahalle vastinetta sopivassa määrin. Erityisen kiitoksen annan kahvista. Jo pöydässä istuessamme mainitsin että kahvi on erityisen tuoretta ja yrityksen kotisivuiltakin löytyi maininta että hyvä kahvi on heille kunnia asia. Väittämä meni siis toteen. Kahviseuralaiseni otti sacherkakkuviipaleen jota myös maistelimme, siinä jäimme molemmat kaipaamaan hieman suklaisempaa ja ehkä jopa mehevämpää lopputulosta. Tosin seurueen pienimmälle, joka ei kakkuja normaalisti kelpuuta lautaselleen lainkaan, sacher taas maistui erinomaisen hyvin.

Ihailimme siinä istuessamme kaunista kakkuvitriiniä ja heräteostoksena päätimme ottaa kotiin mukaan vielä käpykakun. Käpykakun hinta oli kohtuullinen, 14,90€. Kakku on vielä maistamatta mutta enpä usko että niin pitkällä kokemuksella huonoa kakkua voidaan tehdä, Antinkaapo on kotisivujensa mukaan tarjonnut kansalle leivonnaisia jo vuodesta 1984, eli jonkin ajan kuluttua yrityksessä vietetään 30-vuotisjuhlaa.

Kahvila itsessään oli siisti ja kuten mainitsin niin kodikas sisustukseltaan. Palvelu oli hyvää ja asiantutevan oloista, hinta-laatusuhde oli mielestäni myös kohdallaan. Antaisin ehdottomasti täydet viisi pistettä mutta totta on että jäin sacherin osalta itsekin kaipaamaan jotain, joten joudun vastentahtoisesti mutta rehellisen palautteen periaatteestani kiinni pitäen laskemaan pisteitä hieman täydestä alaspäin.

****

Kahvila Konditoria Antinkaapo

Rovaniemi

Tuotteet 4½ / 5

Palvelu 5 / 5

*****

Intialainen kala-kookospata

Taas ulkopuolelta vaikutteita saaneena oli pakko kokeilla näkemääni intialaista reseptiä. Olen hamstrannut jo pienen varaston erilaisia mausteita ja täytyy sanoa että lopulta perusainekset aasialaisiin ruokiin ovat aika yksinkertaisia ja hyvin pitkälti samojakin. Nykyään omaan perustarvikevalikoimaan kuuluvat ehdottomasti lime, valkosipuli ja chili. Lisäksi useimmiten kaapissa on myös kookosmaitoa, kalakastiketta, soijaa, pähkinöitä, inkivääriä ja kuivamausteita kuten kurkumaa, juustokuminaa korianteria ja currya. Nyt tuli ostoslistalle ehdottoman pakottava lisä, kaffirlimen lehdet, niitä olisi todella tarvittu! Kauankohan tämä aasialaishössötys mahtaa kestää, odotanpa vain...

No pidemmittä puheitta, ruoka oli erittäin hyvää vaikka itse sanonkin, kiitos siis reseptin alkuperälle. Jos joku on joskus ostanut ThaiCube-nimisiä pakasteaterioita ja pitänyt niistä niin pitää kyllä tästäkin. Täytyy vielä mainita että jos puhutaan valmisaterioista niin ThaiCube on kyllä ihan käsittämätöntä. Jos annos lämmitettäisiin mikrossa ja tarjoiltaisiin lautaselta niin en osaisi välttämättä sanoa että se on valmisateria tai varsinkaan pakasteateria, koska thaicubet ovat oikeasti hyviä.

En halunnut eritellä otsikkoon että mitä raaka-ainetta olen kastikkeeseen käyttänyt koska uskon että siihen sopisi yhtä hyvin broileri tai possu, tämä minun versioni on siis kalasta valmistettu.

Intialainen kala-kookospata
kahdelle

1pkt seitiä
(TAI 400g muuta vaaleaa kalaa)
1tl suolaa
1rkl kurkumaa
1 limen mehu

kastike
3rkl (rypsi)öljyä
1 punasipuli
3 valkosipulinkynttä
½-1 chilipalkoa
pala inkivääriä
2dl kookosmaitoa
2dl kookoskermaa
1tl juustokuminaa

2 annosta jasmiiniriisiä

Kuutioi seiti sopivan kokoisiksi suupaloiksi. Sekoita sein kanssa kulhossa suola, kurkuma ja limen mehu. Anna kalan marinoitua puolisen tuntia.
Kuumenna öljyä (wokki)pannulla noin 2/3 teholla. Pilko valkosipulit, chili ja inkivääri ja kuullota niitä öljyssä muutama minuutti (öljy on sopivan lämmintä kun mausteet hieman poreilevat öljyssä mutta eivät ruskistu). Lisää juustokumina sekä viipaloitu punasipuli ja kuullota kunnes sipuli pehmenee. Lisää kookosmaito, sekoita hetki ja lisää sitten kalat. Hauduta miedolla lämmöllä noin 20 minuuttia. Lisää hieman ennen tarjoilua kookoskerma. Tarkista maku, lisää tarpeen mukaan chiliä ja suolaa. Tarjoile jasmiiniriisin kera.


•mikäli sinulla on saatavilla kaffirlimen lehtiä, lisää ihmeessä niitä kastikkeeseen makua antamaan
•jos haluat käyttää broileria tai possua niin käytä suikaleita ja toimi muuten samalla tavalla kuin kalankin kanssa
•chilin annostelun voi aloittaa pienestä ja lisätä sitten pikkuhiljaa ruoan hautuessa (itse lisäsin chiliä 3 kertaa ja lopulta heittelin sekaan jo kuivattuja palkoja kun potkua ei tuntunut löytyvän tarpeeksi)
•mausteisten ja tulisten ruokien kanssa kannattaa olla juomana maitoa tai piimää jos pelkää että ruoka on liian mausteista. vesi ei lievennä chilin tuomaa poltetta, päin vastoin se vain melkeinpä pahentaa sitä.

Tee-se-itse ravintolapizza

Kun suomalainen lähtee valmistamaan kotonaan pizzaa, hän tekee sen useasti tiettyä kaavaa noudattaen: Ensin tehdään kunnon jämäkkä ja tömäkkä pizzapohja puolikarkeista vehnäjauhoista. Kohotettu pizzataikina levitetään uunipellille, kuorrutetaan tomaattikastikkeella tai ketsupilla. Sitten lisätään parin sentin kerros paistettua jauhelihaa ja tomaattimurskaa, sipulia, ehkä purkkitonnikalaa, säilykeherkkusieniä, pizzakinkkusuikaleita, ananasta, tomaattiviipaleita. Villeimmät heittävät hieman jalapenoja. Päälle sentin kerros juustoraastetta ja paketti aurajuustoa ja eikun uuniin! Hyvää tämä kotipizza varmasti on, mutta entä jos paria yksityiskohtaa muuttamalla saisit pizzastasi saman kaltaista kuin ravintolassa? Se onnistuu, etkä tarvitse siihen ihmeitä. Päin vastoin, vähemmän on enemmän!

Tärkein tekijä on omistaa joko valurautainen paistinpannu tai pizzakivi. Runsaasti lämpöä varaava pohja edesauttaa pohjan kypsymistä ihan eri tavalla kuin tavallinen uunipelti. Monella suomalaisella on kotonaan, vanhemmillaan tai viimeistään isovanhemmillaan valurautapannuja joten heti ei kannata kauppaan syöksyä. Molempia saa toki ostettuakin jos ei muuten ole saatavilla. Viimeksi hintatietoja katsellessani ison valurautapannun sai parilla kympillä, ja sillä rahalla saa eräästä suomalaisesta pizzeriasta keskimäärin kaksi normaalikokoista pizzaa...

Itse voin oikeastaan todeta että homma ehdottomasti kannattaa, koska meillä ei ole näiden pienten kotikikkojen löytämisen jälkeen pizzalla kodin ulkopuolella käyty, ihan siitä syystä että kotona ei saa vain yhtä hyvää vaan parempaa pizzaa kuin siellä missä pizza maksaa helposti kympin kappale. ;) Näitä tekee kympillä helposti neljä kappaletta.

No, asiaan. Muutama tärkeä juttu mitkä tehdään hieman eri tavalla kuin on totuttu

Hanki valurautapannu tai pizzakivi

•

Käytä tavallisten vehnäjauhojen sijaan ehdottomasti durumvehnäjauhoja, niitä on saatavilla varmasti lähes kaikissa marketeissa. Durumvehnää käytetään pääasiassa pasta- ja pizzataikinan valmistukseen ja ihan hyvästä syystä!

•

Älä tee taikinasta liian jämäkkää. Toki jos haluat todella paksun pohjan niin voit laittaa enemmän jauhoja

•

Ketsuppi käy tomaattikastikkeesta mutta sitä kannattaa hieman tuunata korostamaan pizzan muita makuja. Lisää ketsuppiin hieman sokeria, suolaa ja pieni liraus valkoviinietikkaa. Mikäli sinulla sattuu olemaan BBQ-kastiketta tai tabascoa, suosittelen ehdottomasti lisäämään myös niitä kastikkeeseen.

•

Suurin osa juustosta lisätään täytteiden ALLE, ei suinkaan päälle. Eli kun olet levittänyt pizzalle kastikkeen niin lisää ensimmäisenä täytteenä kevyt kerros juustoa

•

Älä liioittele täytteiden määrällä. Jos täytteitä on sentin kerros niin pohja ei kypsy kunnolla ja pizza vetistyy ja lopputulos on yhtä muhjuinen kuin uunipellipizzassa

•

Paista pizza hyvin kuumassa, 250 asteessa tasalämmöllä, ja paista vain muutama minuutti. Älä anna juuston ruskistua kuten monesti on tapana vaan ota pizza uunista kun juusto on sulanut ja vasta pizzan reunat ovat saaneet väriä

Pizza valurautapannulla
2 pizzaa

taikina
1/3 pakettia hiivaa
1½dl vettä
½tl suolaa
½tl sokeria
1rkl öljyä
3½-4dl durumvehnäjauhoja
(+1dl vehnäjauhoja kaulimiseen)

tomaattikastike
5rkl ketsuppia
(tai 2rkl BBQ-kastiketta ja 3rkl ketsuppia)
1tl sokeria
1tl etikkaa
½tl suolaa
(10-15 tippaa tabascoa)

täyte 
edamia, kermajuustoa tai emmentaalia raasteena (EI kevytjuustoja....)
lihaa, broileria, kasviksia, yrttejä, eri juustoja, oman valinnan mukaan
ihan mitä vaan! :)

(kuvan pizzassa täytteenä BBQ-pohjainen tomaattikastike,
pilkottua palvikinkkua, paistettua suolalla maustettua broileria,
kermajuustoa, parmesaanimurua, sokerilla makeutettuja kirsikkatomaatteja)

Valmista pohja eli liuota hiiva 37 asteiseen nesteeseen. Lisää suola, sokeri ja öljy. Lisää jauhoja aluksi vispilällä vatkaten ja lopulta vaivaa taikinasta nyrkillä painellen pehmeä pallo. Lisää jauhoja tarvittaessa mutta älä hirveän paljon. Laita taikina kohoamaan liinan alle lämpimään paikkaan siksi aikaa kun valmistelet täytteet.

Sekoita tomaattikastikkeen ainekset keskenään ja anna maustua.

Valmistele haluamasi täytteet ja raasta juustoa valmiiksi (sitä ei tarvita hirveän paljon). Laita uuni lämpenemään 250 asteeseen. Voitele valurautapannu(t) ruokaöljyllä tarttumisen ehkäisemiseksi. Laita kaulintapöydällesi reilu kasa vehnäjauhoja (tavallinenkin jauho käy), ota taikinasta noin puolet ja jauhota ja kauli pannullesi sopivan kokoinen pohja, taikina saa nousta hieman pannun reunoille. Jauhojen käyttöä tässä vaiheessa ei tarvitse arastella, voit vaikka peittää taikinapalan jauhoilla ja kaulia jos tuntuu että taikina on lievää. Pidä taikina kuitenkin löysempänä kuin pulla- tai sämpylätaikina, sopiva pizzapohja on kimmoisaa ja sileää mutta ei kumimaista. Anna taikinan kohota pannulla vielä hetki ennen täyttämistä, voit vaikka lämmittää pannua hiukan kohoamisen nopeuttamiseksi.

Levitä noin 2½rkl tomaattikastiketta pohjan päälle. Ripottele kastikkeen päälle maltillisesti juustoa, liika juusto tekee pizzasta raskaan ja mauttoman. Lisää muut täytteet ja vielä pieni ripaus juustoa. Paista vain muutama minuutti, älä lähde uuninluukulta kauas sillä pizza kypsyy nopeasti ja ylikypsyy vielä nopeammin. Tarkoitus on että pizzan reunat saavat hieman väriä ja pohja kypsyy mutta juusto ainoastaan sulaa, ei ruskistu.
Leikkaa veitsellä tai pizzapyörällä annospaloiksi ja nauti!

                                                                                                                                                                                             Mikäli paistat pizzakivellä niin kivi tulee laittaa kylmään uuniin ja sen annetaan lämmetä samalla kun uuni lämpeää. Pizza valmistellaan ja täytetään ja siirretään suoraan kuuman pizzakiven päälle uuniin paistumaan.

Ruokamessujen satoa (+ mieleenpainuvin tuote)

Syksyn odotettu juttu oli Kauhajoen Ruokamessut. Kävimme tutustumassa messualueeseen lauantaina ja olihan siellä kaikenlaista nähtävää (ja ostettavaa ;) ). Messukävijöitä oli ihan sopiva määrä ainakin lauantaina, kovin valtavaa ruuhkaa ei ollut mutta ahtaimmissa rakennuksissa sai kyynärpäätaktiikkaa soveltaa. Positiivinen huomio oli että monella näytteilleasettajalla oli käytössään maksupäätteet korteilla maksamista varten, itse messualue oli se verran etäämpänä Kauhajoen keskustasta että pankkiautomaatille ei ihan parin euron vuoksi kannattanut lähteä. Toisaalta mielestäni käteismaksu eräällä tapaa kuuluu messuille ja markkinoille, ovat osa tunnelmaa!

Itse lähdin messuilta hakemaan hieman erikoisempia mutta mahdollisimman jalostamattomia tuotteita. Olisin esimerkiksi mielelläni ostanut tyrnimarjoja mutta niitä en ainakaan havainnut olevan tarjolla, erilaisia tyrnivalmisteita taas löytyi kärjistetysti sanottuna joka toiselta kojulta. Tarjolla oli paljon pienten perheyritysten pisteitä, heille messut ovat varmasti tärkeä osa tuotteiden markkinointia ja mahdollisuus tuoda tuotteitaan kuluttajien tietouteen.


Korjasin messusadon parempaan talteen, kuvassa kaikki mitä olin suorastaan pakotettu ostamaan!


Maustekojulta löysin itselleni muutamia juttuja mitä ei aina kaupasta ole saatavilla, ja kuivatuotteethan säilyvät todella pitkään joten niitä voi hyvällä omallatunnolla hieman hamstrata... Kuivattua sitruunaruohoa, Garam Masalaa, unikonsiemeniä, seesaminsiemeniä ja kuivattuja chilipalkoja. Mausteiden myynnistä vastasi Ruoveden Herkku .

Katsoin jo ennakkoon että paikalla on Saltlifen edustus. Enempiä asiaa tuumailematta ostin pussillisen Savusuolaa, kyseessä on tammipuilla pitkään savustettu merisuola. Mihinkään ruokaan en ole savusuolaa vielä kokeillut mutta ideoita on paljonkin! Avasin pussin ja tuoksu oli mukavan savuinen ja tervainen, innolla odottelen sopivaa koekäyttökohdetta..

Täydellinen heräteostos, yksi mielenkiintoisimmista tuomisista kylläkin, oli Masajo Oy:n intiaanisokeri. Intiaanisokeri on täysruokosokeria jota käytetään tavallisen sokerin tapaan. Intiaanisokerissa on vähemmän hiilihydraatteja ja enemmän kivennäisaineita. Mausta en osaa vielä kommentoida kun en ole sokeria mihinkään käyttänyt mutta kommenttia tulee varmasti kunhan kokeiluun saakka saadaan! Hintavaa sokeri oli tavalliseen verrattuna, maksoin 800 gramman pussukasta 9,90€. Erikoistuote kaikella tavalla siis.

Siinä vaiheessa kun pääsin kojulle missä myytiin pähkinöitä ja kuivahedelmiä alkoi käteisvajaus olla uhkaava. Kaavin viimeisiä kolikoita lompakosta että sain ostettua edes jotain, ja harmittamaan jäi sillä tarjolla olisi ollut vaikka mitä! Valitsin joukosta ehdottoman voittajan ja ostin pussillisen macadamia-pähkinöitä. Ihanan rapeaa ja mietoa herkkua, suklaan kanssa kertakaikkiaan match made in heaven!

Vaahtokarkkeja oli myös pakko hankkia, lähinnä siksi että ne olivat edullisia ja myytiin metrilakukojussa, yhtä pitkissä pätkissä kuin lakutkin. Ja säilyväthän nuo.... vai säilyvätkö? Jos joku nyt vielä ei ole kokeillut paahtaa vaahtokarkkeja nuotiolla tai takassa niin suosittelen kokeilemaan. Rapea, karamellisoitunut ulkokuori ja pehmeä makea sisus. Nam!

Onnenpotku oli pläkkyrin eli pläkkisepän koju josta lähdin mukanani neljä stanssia ja muutama tartalettivuoka. Harmittaa ainoastaan se etten hankkinut enempää kun saatavilla olisi ollut ja todella edulliseen hintaan; stanssit 2€ kappale ja vuoat euron kappale! Stansseja ei tosin voi käyttää uunissa eikä kovin kuumassa koska liitokset on tinattu, mutta asetteluun, leivosten leikkaamiseen ja kokoamiseen jne. varmasti erinomaisia. Niitäkin olisi ollut montaa kokoa, hölmö kun en enempää ottanut. Valitettavasti en muista varmuudella kuka pläkkyri oli kyseessä.

Päivän paras yllätys ja messujen mieleenpainuvin tuote löytyi juustoista, Kolatun Vuohijuustolan tarjoamat elämykset valloittivat meidät kaikki! Olemme syöneet ja maistelleen paljon kotimaisia juustoja mutta nämä juustot hyppäsivät helposti kärkisijoille. Vertailuksi maistelimme muidenkin valmistajien tuotteita mutta niissä ei ollut sitä samaa tasapainoa ja aromia mitä Kolatun juustoissa selkeästi oli. Mietoja ja pehmeitä mutta samalla erittäin maukkaita. Mukaamme tarttui kaksi omasta mielestämme parasta tarjolla olevista juustoista, valkohomejuusto Verneri sekä paistettu munajuusto Ruska. Juustot odottelevat vielä jääkaapissa, saavat seurakseen hedelmiä ja viiniä kunhan aika on sopiva.. ;)
Kolatun nettisivujen mukaan juustoja jälleenmyy lähialueeltamme ainakin Juustoportti Oy, Kauhajoen S-Market, Nurmon Prisma, Citymarket Seinäjoki, Vaasan Prisma sekä MiniMani, Vaasan kauppahallin Juustomaa, jne jne. Jälleenmyyjät näet myös tästä.

Ruokamessut olivat tällainen kokemus, sitten siirrymmekin hartaasti odottelemaan Seinäjoki-Areenalla lokakuussa järjestettävää uutta tapahtumaa, Herkkumessuja! Luvassa nykytietojen mukaan ainakin suklaatastingia, viinitastingia, viinikoulua ja toivottavasti paljon, paljon muuta.

Rocky Road - suklaaherkkupalat

Tämäkin ohje on itselle ennestään tuttu ja kun ruokamessuilta tarttui mukaan macadamiapähkinöitä ja vaahtokarkkia niin pakkohan sitä oli herkkua valmistaa lauantain kunniaksi. Nimitys Rocky Road, suomeksi siis kivikkoinen tie, kuvastaa hyvin ulkonäöltään näitä pieniä makupaloja.

Rocky Road
n.25 palaa

400g maitosuklaata
2½dl pähkinöitä (pecan, macadamia, brasilian...)
2½dl vaahtokarkkeja
ripaus suolaa

Sulata maitosuklaa. Jos sulatat suklaan mikrossa niin varo ettei se pala, lämmitä 30s kerrallaan ja sekoittele välillä. Halkaise pähkinät kahtia, älä pilko pienemmäksi. Vaahtokarkit voi pilkkoa nopan kokoisiksi paloiksi. Sekoita vaahtokarkit, pähkinät ja suola suklaaseen, voit jättää koristeeksi kourallisen täytteistä. Tämä annos oli sopiva noin 17 x 27cm suorakaiteen muotoiselle vuoalle, voit käyttää mitä tahansa sopivan kokoista vuokaa tai levittää massan suoraan leivinpaperille noin 1½cm korkeaksi levyksi. Koristele halutessasi ja koveta levy viileässä, leikkaa terävällä veitsellä annospaloiksi.

•joissain ohjeissa massaan on lisätty myös rusinoita ja riisimuroja, mikään ei estä kokeilemasta täytteeseen niitäkin
•tässä ohjeessa suklaata ei temperoida eli suklaa ei säily pitkään hyvänä huoneenlämmössä, palat tulee säilyttää viileässä
•lastenkutsuille voit leikata vielä pienempiä suupaloja ja käyttää koristeluun nonparelleja, strösseleitä, värisokeria tai valmiilta karkkirouheita kuten Mariannea tai Tuttifruttia

Lohileivät

Omasta mielestäni yksi parhaista yhdistelmistä: tumma leipä, graavi- tai kylmäsavulohi ja herkullinen kastike. Helpot juhlaleivät kahvipöytään ja isommallekin joukolle, ihana iltapala teen kanssa nautittavaksi.

Lohileivät
10kpl

200g graavi- tai kylmäsavulohta
10kpl pieniä ruisleipiä (Antellin RuisNappiset)
1prk ranskankermaa
½ nippua tilliä
muutama varsi ruohosipulia
1rkl valkoviinietikkaa
½tl suolaa
½tl sokeria
voita tai margariinia

Valmista yrttitahna: silppua tilli ja ruohosipuli mahdollisimman pieneksi ja laita kulhoon. Lisää suola, sokeri, etikka ja ranskankerma ja sekoita tahnaksi. Sipaise jokaiselle leivälle hieman voita, asettele leiville kalaviipaleet ja nokare yrttitahnaa. Koristele halutessasi pienellä tillinoksalla.

Graavilohen valmistaminen

Graavilohi. Monien herkku, valmiissa pakkauksessa tai kalatiskiltä ostettuna melko kallis sellainen. Graavikala kuitenkin valmistuu omassa keittiössä helposti ja edullisesti, vaikkakaan ei kauhean nopeasti sillä kala vaatii graavautuakseen päivän-pari. Lohifileen lisäksi tarvitset vain nipun tilliä ja suolaa ja sokeria. Erikoisempia välineitä ei tarvita, ainoastaan hyvä fileerausveitsi on avuksi että valmiista kalasta saa sopivan ohuita siivuja.

Graavilohi

noin 1kg ruodotonta lohifileetä
60g karkeaa merisuolaa
3rkl sokeria
½ nippua tilliä

Siisti lohifile leikkamalla reunasta ylimääräinen rasva pois ja tasaa fileen päät suoraksi. Leikkaa file kahdeksi samanmittaiseksi palaksi. Sekoita suola ja sokeri kulhossa ja ripottele seos tasaisesti molemmille paloille, paksuimpaan kohtaan hieman enemmän. Painele sormin että mausteet tarttuvat fileisiin kiinni. Laita tillinoksat tasaiseksi kerrokseksi toisen fileen päälle (kuva 1) ja nosta toinen file tillien päälle siten että fileet ovat vastakkain, nahkapuolet siis ulospäin. Tee kaloista napakka paketti muovipussiin tai kelmuun ja laita jääkaappiin kevyen painon alle. Anna kalan graavautua rauhassa vähintään vuorokauden. Laita kalat varmuudeksi reunalliseen astiaan sillä niistä valuu graavautumisen aikana nestettä.

Pyyhi graavautuneet fileet talouspaperilla puhtaaksi. Leikkaa kalasta ohuita siivuja fileerausveitsellä, leikkaaminen tapahtuu pyrstöstä päähän päin, "poikkisyyhyn". Graavikala säilyy jääkaappilämpötilassa noin 5 päivää.


•graavilohi valmistuu periaatteessa vuorokaudessa mutta on mielestäni parhaimmillaan 2-3 vuorokauden kuluttua
•voit myös pakastaa lohen kun olet maustanut sen ja ottaa jääkaappiin sulamaan pari päivää ennen tarjoilua, kala graavautuu sulaessaan. 
•raakana nautittava kala suositellaan joissain ohjeissa pakastettavaksi mahdollisten loisten vuoksi, joten jos haluat ottaa varman päälle niin pakasta kalaa pari päivää ja ota sitten jääkaappiin gaavautumaan
•jääkaappilämpötila on melko laaja käsite joten kalan säilyvyydessä paras mittari on oma haju- ja makuaisti. pilaantuneen kalan kyllä haistaa, ei epäilystäkään siitä!